Sakat

Sakat tai sakit olivat Euraasian aroilla ja Tarimin altaalla asuvia itäiranilaisia paimentolaisia, jotka olivat sukua skyyteille, periytyen Andronovo-kulttuurista, Margianakulttuurista ja itäaasialaisista. Heidän kielensä oli osa skyytin kieltä.

Sakan kuninkaallinen katafraktityylinen paraatipanssari, joka tunnetaan myös nimellä "Kultainen soturi". Issyk-kurganista, historiallisesta hautauspaikasta lähellä Kazakstanin Almatya. Noin 400-200 eaa. ^{[1] [2]}

Sakat, jotka olivat läheistä sukua skyytille, erosivat Pontisen aron skyyteistä. Muinaiset sivilisaatiot käyttivät näille paimentolaisille erilaisia nimiä, mutta "Saka" viittaa nimenomaan itäisten arojen paimentolaisiin, kun taas "Skyytti" tarkoittaa läntisen aron paimentolaisia. Myös Skyyttien sukulaiset kimmerilaiset olivat kulttuurisesti samanlaisia, mutta mahdollisesti etnisesti erilaisia.

Historia

Sakoilla oli merkittävä rooli Keski-Aasiassa. Sakat olivat mukana erilaisissa historiallisissa tapahtumissa, kuten konflikteissa Akhaimenidien kanssa. Dareios I:n sotilaalliset kampanjat sakoja vastaan jakoivat heidät kahteen ryhmään. Sakat vastustivat Aleksanteri Suuren tunkeutumista Keski-Aasiaan ja perustivat kuningaskuntia Tarimin altaalle.^[3][4] Sakojen muuttoliikkeet ja vaikutusvalta ulottuivat Keski-Aasiasta Pohjois-Intiaan muovaten näiden alueiden kulttuurista ja poliittista kenttää.