Sanaristikko

Sanaristikko eli ristikko tai ristisana(tehtävä) on eräs laajimmalle levinneitä ja suosituimpia sana-arvoitustyyppejä. Sanaristikossa on tavallisimmin tarkoituksena täyttää annettu ruudukko sanoin, joihin joko ruudukon ulkopuolelle tai sen sisälle erityisiin vihjeruutuihin sijoitetut vihjeet viittaavat.

Henkilö ratkomassa sanaristikkoa.

New York World -lehdessä 21.12.1913 julkaistu maailman ensimmäinen sanaristikko (uudelleenpiirrettynä).

Yhdysvaltalainen perusristikko.

Tyypillisesti sanaristikoissa sanat kulkevat ruudukossa yleensä sekä vasemmalta oikealle että ylhäältä alas, joissakin erikoistehtävissä myös viistoon. Helpoimmassa lähinnä lapsille suunnatussa sanaristikkotyypissä (sanakko) pyritään ratkaisemaan vain yksi ylhäältä alas luettava sana useiden vaakasuuntaisten sanojen avulla.

Sanaristikoita on yleensä sanoma- ja aikakauslehdissä, mutta niitä voidaan käyttää myös kielen oppimisen välineinä tai muussa opiskelussa. Suomessa ilmestyy useita kymmeniä ristikkolehtiä, joista valtaosa mainostaa sisältävänsä helppoja kuvaristikoita.

Historiaa

Maailman ensimmäisenä sanaristikkona pidetään yleisesti New York World -lehden joulunumerossa 21.12.1913 ollutta tehtävää, jonka nimeksi oli annettu Word-Cross Puzzle. Sen oli laatinut lehden Fun-nimisen ajanvieteosion toimittaja Arthur Wynne. Ensimmäisenä sanaristikkokirjana pidetään yhdysvaltalaisten Richard Simonin ja Lincoln ”Max” Schusterin vuonna 1924 julkaisemaa The Cross Word Puzzle Book -kirjaa.^[1]

Suomen ensimmäinen sanaristikko julkaistiin Nuori Voima -lehdessä torstaina 5.2.1925.^[2] Tehtävän laatijaa ei tiedetä, mutta mahdollisesti hän oli lehden päätoimittaja Ilmari Jäämaa tai avustaja Yrjö Karilas.

Samana päivänä (5.2.1925) Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa julkaistiin ilmoitus, jonka mukaan Suomen ensimmäinen ristisanatehtävä julkaistaan Suomen Kuvalehden numerossa lauantaina (7.2.1925).^[2] Tuon ristikon laatija oli nimimerkki Suometar. Suomalaisen sanaristikon historian kirjoittaja Ilona Kemppainen ei pystynyt selvittämään, kuka nimimerkin takana on, mutta hänen mukaansa yleisesti uskotaan, että kyseessä on Seere Salminen, mikä sittemmin on varmistettu.^[3] Samaisena lauantaina myös sanomalehti Ilkan Perhepiiri-liitteessä julkaistiin sanaristikko.^[2]

Suomen ensimmäisen kuvaristikon laati shakkimestari Osmo Kaila ja se julkaistiin Helsingin Sanomissa 20. maaliskuuta 1955. Tunnettuja ristikoita ammatikseen tekeviä ristikonlaatijoita ovat muiden muassa Pekka Joutsi, Erkki Vuokila ja Teemu Pallonen.

Suomalainen ristikko eroaa ulkomaisista merkittävästi. Suomalaisessa ristikossa ristikon sisällä käytetään pieniä vihjekuvia, kun ulkomaisissa tehtävissä kaikki vihjeet ovat tavallisesti tekstimuodossa. Tällainen niin sanottu perus­ristikko^[4], jonka vihje­luettelo on varsinaisen ristikon ulko­puolella, on edelleen suosiossa monissa ulkomaisissa lehdissä. Suomessa suurin osa julkaistuista tehtävistä on kuvaristikoita, vain Ilta-Sanomat julkaisee säännöllisesti perus­ristikkoja.

Ristikoiden ratkontaa tai laadintaa harrastaville suunnattu yhdistys on nimeltään Sanasepot.

Ristikkotyyppejä

• Kuvaristikko: Yleisin ristikkotyyppi Suomessa: vihjeet on sijoitettu itse ristikon sisään ja voivat olla myös kuvallisia.
• Perusristikko (höyryristikko): Vihjeet on annettu sanallisesti erillisessä vihjeluettelossa ristikon ulkopuolella, erikseen pysty- ja vaakasuoraan tuleville ratkaisusanoille. Ilta-Sanomissa tehtävän nimenä on Ristisana.
• Krypto: Jokaiseen tyhjään ruutuun on merkitty siihen kuuluvaa kirjainta vastaava numero; ratkojan on pääteltävä, mikä kirjain kutakin numeroa vastaa. Useimmiten alkuun pääsyn helpottamiseksi on annettu kuvallinen vihje yhtä ratkaisusanaa varten. Mikäli kuvallista vihjettä ei ole, kutsutaan tehtävää sokkokryptoksi.
• Piilosana: Rakenteeltaan höyryristikkoa muistuttava tehtävä, jonka vihjeet ovat tiettyjen sääntöjen mukaan laadittuja, nokkeluutta vaativia sanaleikkejä.
• Tavuristikko: Samanlainen kuin kuvaristikko, mutta jokaiseen ratkaisuruutuun tulee yksi tavu.
• Avoristikko: Kuvaristikko, josta ratkaisusanoja erottavat väliruudut puuttuvat ja jossa vihjeet on sijoitettu ristikon reuna-alueelle. Sanojen vaihtumispaikat on merkitty tai ne puuttuvat.
• Ositteluristikko: Samanlainen kuin tavuristikko, mutta jokaiseen ratkaisuruutuun tulee kahdesta kolmeen kirjainta tavujaosta välittämättä.^[4]

Ristikkokäsitteitä

• Piilokirjain: Tarkoittaa ristikossa ratkaisusanan jonkun kirjaimen esiintymistä niin, ettei se risteä lainkaan toisen ratkaisusanan kanssa. Vaikeiden ratkaisusanojen kohdalla oikean piilokirjaimen keksiminen tai tietäminen voi olla hankalaa.
• Alkupiilo: Tarkoittaa ristikossa ratkaisusanan ensimmäisen kirjaimen esiintymistä niin, ettei se risteä toisen ratkaisusanan kanssa.
• Loppupiilo: Tarkoittaa ristikossa ratkaisusanan viimeisen kirjaimen esiintymistä niin, ettei se risteä toisen ratkaisusanan kanssa.
• Fakkisana: Otollisen kirjainrakenteensa ansiosta melko usein ristikoissa ratkaisusanana esiintyvä sana, joka on kuitenkin hyvin vähän normaalissa kielenkäytössä esiintyvä sana joko harvinaisuutensa tai vanhentumisensa takia. Tyypillisiä ristikoiden fakkisanoja ovat muun muassa erästä muurahaissukua (tai erästä terroristia) tarkoittava Atta, Unkarissa sijaitseva kaupunki Tata, näyttelijä Ista, kirjailija Etto, jalkapalloilija Atik (Ismail), sukkamerkki Amar ja tuntemista tarkoittava vanhahtava verbin muoto tuta. Fakkisanojen käyttö on kuitenkin vähentynyt jo vuosien ajan.

Vaikutus aivotoimintaan

Tutkimusten mukaan sanaristikoiden ratkojilla on muita nuoremmat aivot, ja sanailu näkyy huomio- ja päättelykyvyssä ja lyhytkestoisessa muistissa. Sanaristikoiden ratkomisesta on selvää etua muistisairauksien estämisessä. Mitä säännöllisemmin 50–96-vuotiaat tutkimushenkilöt käyttivät aikaansa ristikoiden ja sanapelien (kuten Scrabble) parissa, sitä parempia heidän huomio- ja päättelykykynsä ja muistinsa olivat. Heidän aivotoimintansa oli samalla tasolla kuin kymmenen vuotta nuoremmilla henkilöillä. Kokeissa testattiin kielellisen päättelykyvyn nopeutta sekä lyhytmuistin tarkkuutta.^[5]

Tuossa Exeterin yliopiston tutkimuksessa kuitenkin todettiin vain sanailun ja kognitiivisten kykyjen (huomio- ja päättelykyky ja muisti) välinen korrelaatio mutta ei kausaliteettia. Lehdistötiedotteessa^[6] asiasta mainitaan vain ohimennen, joten monelle asiaa referoivalle toimittajalle jäi väärä käsitys. Tutkimuksessa ei selvitetty, parantaako sanailu kognitiivisia kykyjä vai harrastavatko kognitiivisesti kyvykkäämmät ihmiset muita enemmän ristikoita ja sanapelejä. Tutkimuksen perusteella ei siis voida sanoa, onko ristikoiden ratkomisesta etua muistisairauksien estämisessä.^[7][8]