Sandaali

Sandaali on yleensä koroton, avoin jalkine, jossa on vain pohja ja kiinnityshihnat jalan päällä.^[2] Sandaletti on sandaalin juhlavampi, korollinen muoto.^[3]

Zōri on perinteisen japanilaisen sandaalin nykyaikainen versio.^[1]

Sandaalin pohja voidaan valmistaa esimerkiksi nahasta, kumista, kudotusta kasvikuidusta, puusta tai metallista. Pohjaan kiinnitetään hihna, joka on tehty nahasta tai kuidusta.^[1]

Historia

Sandaalit ovat mokkasiinien ohella ihmisen vanhin jalkinetyyppi. Sandaalit ovat olleet yleisiä etenkin lämpimillä ilmastovyöhykkeillä. Sandaalit ovat vilpoisat kuumalla ilmalla, mutta suojaavat samalla jalkoja kuumalta hiekalta ja kiviseltä maalta. Viileissä Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ne ovat yleistyneet vasta 1900-luvulla. Sandaalit olivat yleisin jalkine antiikin Kreikassa ja Roomassa, ja niitä on käytetty yleisesti myös Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa, Intiassa ja Lähi-idässä sekä muualla Aasiassa. Sandaaleja on perinteisesti käytetty lähinnä ulkona, ja sisälle tultuaan ihmisillä on ollut tapa riisua jalkineensa.^[1]

Egyptiläiset sandaalit noin vuodelta 1500 eaa.

Muinaisessa Egyptissä elitti käytti värjättyjä ja koristettuja sandaaleja, kun tavallinen väki käytti yksinkertaisia sandaaleja. Kuninkaalliset käyttivät kullattuja tai jalokivin koristeltuja sandaaleja.^[1]

Antiikin Roomassa sandaalit vaihtelivat yksinkertaisista ja käytännöllisistä koristeltuihin. Roomalaiset sandaalit tehtiin yleensä nahkapohjasta, joka kiinnitettiin jalkaan yksinkertaisella varvashihnalla etuvarpaan yli, tai usealla hihnalla. Kreikassa hihna kulki isovarpaan yli. Kreikan ja Rooman kurtisaanit ja eliittinaiset käyttivät korotettuja sandaaleja.^[1]

Afrikan kuumilla seuduilla sandaalit ovat edelleen yleisin jalkinetyyppi. Niitä on tehty monesta materiaalista, mutta nykyisin ovat yleistyneet kierrätetystä autonkumista tehdyt sandaalit. Myös Latinalaisen Amerikan kuumilla alueilla käytetään sandaaleita. Pohjois-Amerikan intiaanit ovat perinteisesti käyttäneet mieluummin mokkasiineja kuin sandaaleita, mutta sandaalit olivat yleisiä lounaisessa Pohjois-Amerikassa suojana kiviltä ja kaktuksilta sekä pidon antajana käveltäessä jokien yli.^[1]

Intiassa sandaalit on perinteisesti tehty punotusta ruohosta tai puusta, sillä nauta on Intiassa pyhä eläin, eikä sen nahkaa useinkaan käytetä jalkineisiin.^[1]

Aasiassa sandaalit ovat yleisiä siitäkin syystä, että ne on helppo riisua astuttaessa sisätiloihin. Lähi-idässä sandaalit tehdään joskus kamelinnahasta.^[1]

Japanin vanhin sandaalityyppi tehtiin punotuista riisinoljista.^[1]

Sandaalimuoti

Nykyaikaiset korkeakorkoiset sandaalit.

Nykyisin sandaaleita valmistetaan kaikenlaisissa tyyleissä, ja kenkäsuunnittelijoilla on omat muodikkaat sandaalimallistonsa. Euroopassa sandaaleista teki muodikkaat André Perugia 1920-luvulla. Salvatore Ferragamo keksi metallilla vahvistetut korkeakorkoiset sandaalit 1930-luvulla. Kun korkokenkiä käyttävien naisten varpaat tulivat näkyviin, yleistyi myös varpaankynsien maalaaminen. Ferragamo keksi myös nykyaikaisen korokepohjaisen sandaalin.^[1]