Sarah Bernhardt

Sarah Bernhardt (22./23. lokakuuta 1844 Pariisi – 26. maaliskuuta 1923 Pariisi) oli ranskalainen näyttelijä. Häntä pidetään 1800-luvun loppupuolen merkittävimpänä ranskalaisena näyttelijänä ja yhtenä näyttämötaiteen historian suurimmista nimistä.^[1]

Sarah Bernhardt
Sarah Bernhardt Nadarin kuvaamana
Henkilötiedot
Koko nimi	Henriette-Rosine Bernard[1]
Syntynyt	22./23. lokakuuta 1844[1] Pariisi, Ranska
Kuollut	26. maaliskuuta 1923 (78 vuotta)[1] Pariisi, Ranska
Ammatti	näyttelijä
Puoliso	Ambroise Aristide Damala
Lapset	Maurice
Näyttelijä
Aktiivisena	1862–1922
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Tausta

Benhardt syntyi Pariisissa vuonna 1844 Henriette Rosine Bernard -nimisenä hollantilaiselle juutalaiselle kurtisaanille Judith Van Hardille, joka tunnettiin myös nimellä ”Youle”. Lapsen isä oli Edouard Bernard, ranskalainen juristi, ja Henriette koulutettiin ranskalaisissa katolisissa sisäoppilaitoksissa. Elättääkseen itsensä hän yhdisti varhaiseen näyttelijänuraansa kurtisaanina toimimisen – noina aikoina molempia aloja pidettiin paheksuttavina.

Ura

Bernhardtin näyttelijänura alkoi vuonna 1862, lähinnä komedianäytelmissä. Kuuluisa hänestä tuli Euroopan näyttämöillä 1870-luvulla, ja pian hän oli haluttu esiintyjä kaikkialla Euroopassa ja Yhdysvalloissa, ollen mahdollisesti 1800-luvun kuuluisin näyttelijä. Bernhardt tunnettiin vakavana draamanäyttelijänä.

Vaikka Bernhardt olikin pääasiallisesti teatterinäyttelijä, hän teki useita äänitteitä erilaisiin produktioihin. Eräs varhaisimmista oli Jean Racinen Faidran lukeminen Thomas Edisonin kotona New Yorkin -vierailulla 1880-luvulla. Monialaisena Benhardt harrasti teatterin lisäksi taiteista myös kuvataiteita, kuten maalausta ja kuvanveistoa, sekä poseerasi mallina Antonio de La Gandaralle. Lisäksi hän julkaisi kirjoja ja näytelmiä.

Tšekkiläinen taiteilija Alfons Mucha teki useita ikonisia art nouveau -suuntausta edustavia mainoksia ja julisteita Bernhardtista. Suomalaissyntyinen pianisti ja kirjailija Ina Lange haastatteli häntä 1883 Tukholmassa. Haastattelu julkaistiin 22.6.1883 Helsingfors Dagblad -lehdessä kirjailijanimellä Daniel Sten.

Viimeiset vuodet

Vuonna 1915 Benrhardtin oikea jalka amputoitiin sen vahingoituttua vakavasti kymmenen vuotta aiemmin. Hän joutui pyörätuoliin useiksi kuukausiksi. Siitä ja puisen jalkaproteesin tarpeesta huolimatta hän jatkoi uraansa.

Bernhardt kuoli poikansa Mauricen käsivarsille vuonna 1923 ja on haudattu Pariisiin Père-Lachaisen hautausmaalle.