Schengenin sopimus

Schengenin sopimus säätelee ihmisten liikkuvuutta rajojen yli sopijamaiden välillä. Sopimukseen kuuluu 29 eurooppalaista maata: Norja, Islanti, Sveitsi, Liechtenstein ja kaikki Euroopan unionin maat Kyprosta ja Irlantia lukuun ottamatta.^[1][2]

Schengenin sopimus
Allekirjoitettu	14. kesäkuuta 1985
Allekirjoituspaikka	Schengen, Luxemburg
Voimaantulopäivä	26. maaliskuuta 1995
Osapuolet
Alkuperäiset allekirjoittajat	Alankomaat  Belgia  Länsi-Saksa  Luxemburg  Ranska
Allekirjoittajat	Alankomaat  Belgia  Bulgaria  Espanja  Islanti  Italia  Itävalta  Kreikka  Kroatia  Latvia  Liechtenstein  Liettua  Luxemburg  Malta  Norja  Portugali  Puola  Ranska  Romania  Ruotsi  Saksa  Slovakia  Slovenia  Suomi  Sveitsi  Tanska  Tšekki  Unkari  Viro
Infobox OK

Schengenin sopimus

  Schengenin sopimuksessa olevat EU-jäsenvaltiot

  Schengenin sopimuksessa olevat muut kuin EU-jäsenvaltiot

  Liittyvät myöhemmin

  Sopimuksen ulkopuolella

Sopimusta soveltavat valtiot muodostavat niin sanotun Schengen-alueen, jolla on yhteinen rajavalvonta ja jonka sisällä ihmisten liikkuminen tapahtuu ilman järjestelmällisiä tarkastuksia. Näiden valtioiden myöntämät viisumit ovat voimassa koko Schengen-alueella. Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjan myötä Schengenin sopimuksesta on tullut osa Euroopan unionin sopimuskokonaisuutta.^lähde?

Matkustaminen Schengen-alueella

Vaikka matkustusasiakirjoja ei tarkistetakaan rajoilla, Schengen-alueella matkustavien on pidettävä mukanaan ne matkustusasiakirjat, joita kukin Schengen-maa vaatii, ja tarvittaessa matkustajan on kyettävä todistamaan henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa viranomaisille. Lisäksi esimerkiksi lentoliikenteen turvallisuusmääräykset edellyttävät, että lentoyhtiöiden tulee tarkastaa matkustajien henkilöllisyys.^lähde?

Valtiot voivat palauttaa rajatarkastukset tilapäisesti, jos yleinen järjestys tai kansallinen turvallisuus sitä edellyttävät. Näin teki esimerkiksi Suomi kesällä 2005^[3] yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailujen aikana.

SIS eli Schengen Information System

Rajamuodollisuuksien sijaan viranomaisvalvonnan tukena on tietojärjestelmä (SIS), johon tallennetaan tietoja varastetuista tavaroista, etsintäkuulutetuista henkilöistä ja kadonneista henkilötodistuksista. Tietojärjestelmää käyttävät sopijamaiden poliisit, rajavartijat, pakolaisviranomaiset ja tulliviranomaiset. Lisäksi Irlannilla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on pääsy järjestelmään.^lähde?

Tietojen laajamittaisesta vaihdosta sovittiin 27. toukokuuta 2005 aluksi seitsemän maan kesken.^[4] Sopimusneuvottelut alkoivat vuoden 2004 Madridin pommi-iskujen jälkeen. Kesäkuussa 2007 asiaa koskevasta niin sanotusta Prümin sopimuksesta tuli EU-säännös Schengenin jäsenmaissa.^lähde?

Sopijamaat

Sopimuksen allekirjoittaneet maat

Sopimuksen allekirjoitti viisi Euroopan valtiota, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska ja Saksa 14. kesäkuuta 1985 Luxemburgissa Schengenin pikkukaupungissa, Ranskan ja Saksan rajojen tuntumassa. Tarkemmin sopimuksen soveltamisen yksityiskohdista ja takeista sovittiin 19. kesäkuuta 1990 ja sopimusta alettiin soveltaa vasta vuonna 1995.^lähde?

Allekirjoittaneet

Valtio	Allekirjoitti sopimuksen (vuosi)	Ratifioi sopimuksen (vuosi)
Alankomaat  Belgia  Luxemburg  Länsi-Saksa  Ranska	1985	1995
Italia	1990	1997
Espanja  Portugali	1992	1995
Itävalta	1995	1997
Kreikka	1992	2000
Islanti  Norja  Ruotsi  Suomi  Tanska	1996	2001
Latvia  Liettua  Malta  Puola  Slovakia  Slovenia  Tšekki  Unkari  Viro	2004	2007
Sveitsi[5]	2004	2008
Liechtenstein	2008	2011
Kroatia	2011	2023
Bulgaria	2005	2024
Romania	2005	2024

Lisäksi Monaco, San Marino ja Vatikaani ovat Schengenin alueen sisällä eivätkä ylläpidä rajamuodollisuuksia, vaikka eivät olekaan allekirjoittaneet sopimusta. Näillä mailla on kahdenkeskiset sopimukset rajanaapuriensa kanssa, jotka ovat Schengenin sopimusmaita. Itävalta on ilmoittanut irtautuneensa väliaikaisesti Schengenin sopimuksesta Euroopan unionia koettelevan siirtolaiskriisin vuoksi^[6].