Shadow Racing Cars
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Shadow Racing Cars oli brittiläinen F1-talli, joka kilpaili Formula 1:ssä kausina 1973–1980.[3] Muutaman kerran talli säväytti nopeudellaan, muuta muuten se ei menestynytkään kovin hyvin. Talli kilpaili myös Formula 5000-sarjassa, jossa se voitti kerran.[1]
Remove ads
Historia
Alkuvaiheet
Ennen Formula 1:iä Shadowin perustaja Don Nichols ajatti autojaan Yhdysvaltojen CanAm-sarjassa 1970-luvun alussa kuljettajanaan Jackie Oliver ja sponsorinaan Universal Oil Products (UOP).[3] Ensimmäisellä kaudellaan talli ajoi Tony Southgaten suunnittelemaa DN1-autoa, jota Graham Hillin perustama Embassy Hill-käytti samalla kaudella.[4] Talli ajoi kauden aikana kahdesti palkintokorokkeelle, kun George Follmer oli kolmas Espanjassa ja Oliver kolmas Kanadassa.[5][6] Talli sijoittui lopputuloksissa kahdeksanneksi.[7]
Seuraavalla kaudella Oliver ajoi tallin autoilla vain CanAm-sarjassa ja voitti sarjan mestaruuden, minkä vuoksi tallin kuljettajiksi vaihtuivat Peter Revson ja Jean-Pierre Jarier.[3] Revson kuoli Etelä-Afrikan osakilpailussa Kyalamissa suoritetuissa testeissä, kun hänen autonsa etujousitus hajosi, auto pyörähti ympäri mutkassa ja syttyi tuleen, minkä seurauksena hän sai vakavia vaurioita eikä ehtinyt sairaalahoitoon.[8] Jarier ajoi kauden aikana kerran palkintokorokkeelle, kun hän sijoittui Monacon osakilpailussa kolmanneksi.[9] Talli oli lopputuloksissa jälleen kahdeksas.[10]
Menestystä ja menetyksiä
Kaudella 1975 Jarier jatkoi tallissa ja sai uudeksi tallikaverikseen Tom Prycen.[3] Kauden avausosakilpailussa Jarier ajoi paalupaikalle, mutta hän ei osallistunut kilpailun lähtöön rikkonaisen vaihdelaatikon vuoksi.[11] Brasilian osakilpailussa Jarier ajoi myös paalupaikalle, mutta hän keskeytti ylivoimaisesta johdosta polttoainevikaan.[12] Myös tallikaveri Prycen paalupaikka Britannian osakilpailussa päättyi keskeytykseen hänen ajettua ulos sateisella radalla.[13] Pryce onnistui ajamaan tallin kauden ainoan palkintokorokesijoituksen sateisessa Itävallan osakilpailussa.[14] Talli sijoittui valmistajien MM-pisteissä kuudenneksi.[15] Pryce voitti myös samana vuonna sarjan ulkopuolisen Race of Champions -kilpailun, mutta kauden lopussa talli menetti tukijansa UOP:n.[3]
Kaudella 1976 tallin menestys riippui kokonaan Prycen suorituksista, kun hän ajoi kauden aikana yhden palkintokorokesijan ollen kolmas kauden avausosakilpailussa ja kauden aikana vielä kahdesti pisteillä Britanniassa ja Hollannissa.[16][17] Jarier sen sijaan ajoi yhden kilpailun nopeimman kierroksen, joka tuli kauden avauskilpailusta.[18] Talli sijoittui lopputuloksissa kahdeksanneksi.[19] Tallin rahoitus vaihteli kauden aikana, koska uuden sponsorin Tabatip Cigarillosin johtaja pidätettiin rahoitukseen liittyvien epäselvyyksien vuoksi.[3]
Kausi 1977 oli tallille kaksijakoinen. Kaudeksi talliin valittu Formula 3 -kuljettaja Renzo Zorzi ajoi pisteille Brasiliassa.[20] Tallin kannalta traagisin tilanne koettiin Etelä-Afrikan osakilpailussa, kun suurella vauhdilla ajanut Pryce osui Zorzin palavaa autoa sammuttamaan tulleeseen ratavirkailijaan, sai vakavan osuman palosammuttimesta päähänsä ja kuoli iskun seurauksena.[21] Länsi-Yhdysvaltain osakilpailuun talli valitsi menehtyneen Prycen tilalle kuljettajakseen Alan Jonesin, joka ajoi kauden aikana useasti pisteille.[3][22] Kauden positiivinen hetki tuli Itävallan osakilpailusta, missä Jones ajoi tallin ensimmäisen ja ainoan voiton vaihtelevissa sääolosuhteissa.[23] Erikoisen tilanteesta teki Jonesin kotimaan Australian kansallismusiikin puuttuminen, koska kisajärjestäjät eivät osanneet odottaa yllätysvoittajaa, minkä seurauksena hänen kunniakseen soitettiin Paljon onnea vaan.[24] Jones ajoi kauden aikana vielä kerran palkintokorokkeelle, kun hän sijoittui kolmanneksi Italiassa.[25] Talli sijoittui lopputuloksissa seitsemänneksi.[26]
Menestys hiipuu
Talli koki merkittäviä muutoksia, kun loppuvuodesta 1977 tallista lähtivät sponsorivastaava Jackie Oliver sekä tallin autojen pääsuunnittelija Tony Southgate, jotka perustivat oman tallin, Arrowsin.[27] Shadowin ja Arrowsin välille muodostui oikeustaistelu, kun Shadowin mukaan Arrowsin FA1-auto oli liialti kopioitu malli Shadowin omasta DN9-autosta.[3][27] Tuomioistuimen päätöksellä Arrows joutui suunnittelemaan autonsa uudelleen.[3][27] Shadowin kuljettajina toimivat kaudella 1978 Hans-Joachim Stuck ja Clay Regazzoni, jotka ajoivat kauden aikana kolmesti viidennelle sijalle.[28][29] Talli sijoittui valmistajien MM-pisteissä yhdenneksitoista häviten juuri perustetulle Arrows-tallille viidellä pisteellä.[30]
Kaksi viimeistä kautta olivat tallille hankalat. Kaudella 1979 tallin kuljettaja Elio de Angelis ajoi tallin ainoan pistesijoituksen kauden päätösosakilpailussa sijoittumalla neljänneksi.[31] Talli oli MM-pisteissä kymmenes.[32] Kaudella 1980 talli pääsi kilpailuun mukaan vain Etelä-Afrikassa, missä Geoff Lees oli kolmastoista.[33] Tallin viimeinen kilpailu oli Ranskan osakilpailu, missä tallin autot karsiutuivat ja talli päätti lopettaa toimintansa.[3]
Remove ads
Saavutukset
Voitot
Paalupaikat
Palkintokorokesijat
Nopeimmat kierrokset
Remove ads
Kuljettajat
Jackie Oliver (1973), (1977)
George Follmer (1973)- Brian Redman (1973-1974)
- Peter Revson (1974)
Bertil Roos (1974)- Tom Pryce (1974-1977)
Jean-Pierre Jarier (1974-1977)
Alan Jones (1977)
Renzo Zorzi (1977)- Riccardo Patrese (1977)
- Arturo Merzario (1977)
Hans-Joachim Stuck (1978)
Clay Regazzoni (1978)
Jan Lammers (1979)- Elio de Angelis (1979)
- Stefan Johansson (1980)
- Geoff Lees (1980)
Dave Kennedy (1980)
Formula 1 -tulokset
Tehdastallina
(Lihavoitu merkitsee paalupaikkaa ja kursivoitu nopeinta kierrosta)
Asiakastallien tulokset
Remove ads
Lähteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads