Sigismund II
Puolan kuningas ja Liettuan suuriruhtinas From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Sigismund II (Sigismund II August); (1. elokuuta 1520 Wawelin linna, Krakova – 7. heinäkuuta 1572 Knyszyn, Puola) oli Puolan kuningas vuosina 1548–1572 ja Liettuan suuriruhtinas vuosina 1544–1572. Hän oli Jagellon dynastian viimeinen hallitsija ja kuoli ilman laillisia perillisiä. [1]
Remove ads
Suku
Hänen oli isänsä Sigismund I ja äitinsä Bona Sforzan vanhempi poika. Hänellä oli viisi sisarusta, joista Isabella Jagellonica (1519–1559) avioitui Unkarin kuningas János I Szapolyain kanssa; Sofia Jagellonica (1522–1575) avioitui Braunschweig-Wolfenbüttelin herttua Henrik V:n kanssa; Anna Jagellonica Puolan kuningatar, avioitui Stefan Batoryn kanssa ja Katariina Jagellonica avioitui Ruotsin kuningas Juhana III:n kanssa.
Remove ads
Kuningas
Hänet valittiin ja kruunattiin isänsä kanssa hallitsijaksi vuonna 1530. Hän hallitsi Liettuan herttuakuntaa vuodesta 1544 lähtien ja nousi Puolan kuninkaaksi isänsä kuoltua huhtikuussa 1548. [1]
Sigismund jatkoi isänsä politiikkaa ja tukeutui voimakkaaseen ylimystöön. Sota Venäjää vastaan kävi kalliiksi, joten Sigismund tarvitsi verotuloja. Hänen valtakaudellaan perustettiin vakinainen armeija, uusittiin verotusjärjestelmä ja määriteltiin valtakunnallinen mittajärjestelmä. Hän muutti Puolan ja Liettuan valtioliiton personaaliunionista todelliseksi liittovaltioksi. Molemmilla osilla oli oma hallinto, lait, armeija ja valtionkassa, mutta yhteiset hallitus, parlamentti eli sejm ja ulkopolitiikka.[2]
Vuonna 1559, kun Liivinmaan ritarikunta (Saksalaisen ritarikunnan haara) heikkeni liikaa puolustautuakseen moskovalaisten hyökkäyksiltä, se haki ja sai Sigismundin aiemmin tarjoamaa suojelusta. Puolan kuningas puuttui asiaan, mutta koska Liivinmaa oli edelleen Moskovan Venäjän sekä Ruotsin ja Tanskan uhkaama, Liivinmaan ritarikunta ja Sigismund II Augustus solmivat Vilnan liiton vuonna 1561. Näin Väinäjoen pohjoispuolella sijaitsevat Liivinmaan maat liitettiin suoraan Liettuaan, kun taas Dvina-joen eteläpuolella sijaitsevasta Kuurinmaasta tuli maallinen herttuakunta ja Puolan läänitysalue.[1]
Liivinmaan sota tsaari Iivana IV Julman kanssa Liivinmaasta pakotti Sigismundin vahvistamaan asemaansa yhdistämällä perustuslaillisesti kaikki Puolan kruunuun liitetyt maat. Puolan ja Liettuan aatelisten tukemana Sigismund luovutti perintöoikeutensa Liettuaan Puolalle vuonna 1564, jolloin nämä kaksi valtiota olivat perustuslaillisesti tasa-arvoisia, mutta eivät täysin liitossa. Vuonna 1569 hän liitti virallisesti Podlasian, Volynian ja Kiovan maakunnat Puolan kuningaskuntaan, antaen niiden edustajille paikkoja sejmissä; laajentunut sejm sääti Lublinin unionin vuonna 1569, joka yhdisti Puolan ja Liettuan sekä niiden alaisuuteen kuuluvat alueet.[1]
Remove ads
Avioliitot
Sigismund avioitui 5. toukokuuta 1543 Itävallan prinsessa Elisabetin (1526–1545) kanssa, joka oli keisari Ferdinand I:n ja Böömin ja Unkarin prinsessa Anna Jagellon (1503–1547) vanhin tytär. Elisabet kärsi epileptisistä kohtauksista ja kuoli 18-vuotiaana kaksi vuotta myöhemmin Vilnassa.[2] Avioliitto oli lapseton.[1]
Sigismund rakastui liettualaiseen magnaattisukuun kuuluvaan[1] kuuluisan Mustan Radzivilłłin tyttäreen[3] Barbara Radziwilłłiin,[1] jota hänen äitinsä eivätkä puolalaiset hyväksyneet tulevaksi kuningatarpuolisoksi. Sigismund ja Barbara menivät silti salaa naimisiin vuonna 1547. Kun hän ilmoitti avioliitostaan vuonna 1548, szlachta (puolalainen aateli) yritti pakottaa Sigismundin mitätöimään avioliiton, koska se pelkäsi [1] kalvinistisen[3] Radziwiłł-suvun valtaa.[1] Sigismund voitti aateliston vastustuksen ja tultuaan isänsä kuoltua kuninkaaksi hän vaati Barbaran kruunattavaksi kuningattareksi, mikä tapahtui 7. joulukuuta 1550. Barbara kuoli viisi kuukautta kruunajaisten jälkeen[4] lapsettomana toukokuussa 1551, väitetään että Sigismundin äiti Bona Sforza myrkytti hänet.[1] Tämä oli kuitenkin asunut jo vuodesta 1548 lähtien Masoviassa naimattomien tyttäriensä kanssa.
Sigismund avioitui kolmannen kerran 30. heinäkuuta vuonna 1553 ensimmäisen puolison nuoremman sisaren, Mantovan herttua Francesco III:n lesken, Itävallan prinsessa Katharina (1533–1572) kanssa, joka oli keisari Ferdinand I:n ja Böömin ja Unkarin prinsessa Anna Jagellon (1503–1547) viidenneksi vanhin tytär. Tämäkin liitto oli lapseton.[1]
Koska Sigismund oli menettänyt kaiken toivon saada lapsia kolmannen sairaalloisen ja epäviehättävän puolisonsa kanssa, hän oli viimeinen miespuolinen Jagellon-suku suoraan alenevassa polvessa, joten dynastiaa uhkasi sammuminen mieslinjan puolelta. Hän yritti korjata tämän tekemällä aviorikoksen kahden kauneimman puolalaisen naisen, Barbara Gizan ja Anna Zajączkowskan kanssa.[3] Barbara synnytti tyttären, jonka nimi oli myös Barbara ja jonka Sigismund tunnusti lapsekseen. Hänen aviottoman tyttärensä adoptoi äidin uusi aviomies Michał Woroniecki ja antoi tälle sukunimensä.
Kuninkaan avioliitto oli poliittisesti erittäin tärkeä asia sekä protestanteille että katolilaisille. Puolalaiset protestantit toivoivat, että hän eroaisi ja menisi uudelleen naimisiin ja siten rikkoisi välit Rooman kirkon kanssa juuri Puolan uskonnollisen taistelun kriisin hetkellä. Hän ei ollut vapaa menemään uudelleen naimisiin ennen kuningatar Katharinan kuolemaa 28. helmikuuta 1572, mutta seurasi tätä hautaan alle kuusi kuukautta myöhemmin.[3]
Remove ads
Viimeiset vuodet
Toisin kuin isänsä, Sigismund II Augustus oli hauras ja sairaalloinen. Hieman ennen 50-vuotissyntymäpäiväänsä hänen terveytensä heikkeni nopeasti. Koska kuninkaalla oli ollut monia suhteita ja paljon rakastajattaria, historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että hänellä oli sukupuolitauti, joka aiheutti hedelmällisyysongelmia. Vuoteen 1558 mennessä Sigismundilla oli kihti, ja vuodesta 1568 lähtien hän kärsi myös munuaiskivistä, jotka aiheuttivat valtavaa kipua.[5]
Sigismund II kuoli 51-vuotiaana lepopaikassaan Knyszynissä 7. heinäkuuta 1572 senaattorien ja lähettiläiden ympäröimänä. Lääkintämiehet ilmoittivat viralliseksi kuolinsyyksi keuhkotaudin eli tuberkuloosin.[5]
Remove ads
Perintö
Sigismundin romanttinen, mutta traaginen rakkaustarina Barbara Radziwiłłin (Barbora Radvilaitė) kanssa on kiehtonut taiteilijoita, kirjailijoita ja elokuvantekijöitä sekä Puolassa että Liettuassa. Tarina sijoittuu aikaan, jolloin Sigismund oli Liettuan ruhtinas ja Puolan kruununprinssi, ja vietti loistokasta hovielämää Vilnan linnassa.
Sigismund oli rakennuttanut Vilnan linnan alueelle kirkkoa, johon oli siirretty Barbara Radziwiłłin jäännökset ja jonka piti toimia hänen sukumausoleuminaan, mutta se oli vielä keskeneräinen vuonna 1572. Niinpä hänet haudattiin Krakovassa Wawelin katedraaliin 10. helmikuuta 1574 suvun Sigismund-kappeliin. Arvokkaat hautajaiset, joihin osallistui hänen sisarensa Anna Jagellonica, oli viimeinen laatuaan oleva spektaakkeli Puolan kuningaskunnassa. Ketään muuta puolalaista monarkkia ei haudattu tämän jälkeen niin loistokkaasti ja juhlallisesti. Hänen kuolemansa toi Puolaan vaalikuninkuuden, joka kesti 1700-luvun loppuun Puolan lopulliseen jakoon asti.
Koska Sigismundilla ei ollut laillisia jälkeläisiä tai nuorempia veljiä, seuraavaksi hallitsijaksi valittiin vuonna 1573 ranskalainen prinssi Henri de Valois, joka ehti olla kuninkaana vain vuoden verran. Hänen jälkeensä hallitsijaksi tuli vuonna 1576 Sigismundin sisar Anna Jagellonica, joka puolisosta Stefan Batorysta tuli kanssahallitsija.
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads