Siglo de Oro

Siglo de Oro (Kultainen vuosisata) tarkoittaa Espanjan taiteiden ja tieteiden kultakautta 1500-luvun taitteesta 1600-luvun puoliväliin. Aikakausi kattaa siirtymävaiheen renessanssista barokkiin ja Espanjan imperiumin huippuvaiheen. Sen alkamisvuodeksi on toisinaan määritelty 1492, jolloin ilmestyi Antonio de Nebrijan teos Gramática del Castellano, toisinaan taas 1547, jolloin syntyi Miguel de Cervantes Saavedra. Päättymisvuodeksi mainitaan 1645, jolloin kuoli Francisco de Quevedo, tai 1681, joka on Pedro Calderón de la Barcan kuolinvuosi.^[1]

Niños comiendo uvas y melón ("Pojat syömässä viinirypäleitä ja melonia"), Bartolomé Esteban Murillo, noin 1650, öljymaalaus

Kultaisen vuosisadan keskuksia olivat Sevilla, Madrid, Toledo, Valencia, Valladolid ja Zaragoza.^[2]

Espanjaa hallitsi kultaisen vuosisadan aikana Habsburgin suku, jonka valtakauden alussa Espanjan imperiumi laajeni ja kukoisti. Suvun viimeisten kuninkaiden aikana sodat alkoivat murentaa imperiumia.^[1]

Termin Siglo de Oro kehitti Luis José Velázques. Ensimmäisen kerran se mainitaan hänen tutkimuksessaan Orígenes de la poesía castellana, joka julkaistiin 1754.^[2]

Aikakauden huomattavia taiteilijoita

Kultaisen vuosisadan merkittäviä kirjailijoita olivat muun muassa Miguel de Cervantes, Antonio de Guevara, Mateo Alemán ja Lope de Vega.^[3][2]

Merkittäviä säveltäjiä olivat muun muassa Cristóbal de Morales, Tomás Luis de Victoria ja Antonio de Cabezón.^[4][5][6]

Merkittäviä taidemaalareita olivat muun muassa El Greco, Diego Velázquez ja Bartolomé Esteban Murillo.^[7][8][9]

Kultaisen vuosisadan huomattavimpia arkkitehteja oli Juan de Herrera, jonka merkittävin työ on Real Monasterio de San Lorenzo de El Escorial.^[10]