Sinuhe, egyptiläinen (elokuva)
Michael Curtizin ohjaama historiallinen draamaelokuva vuodelta 1954 From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Sinuhe, egyptiläinen (The Egyptian) Michael Curtizin ohjaama yhdysvaltalainen historiallinen draamaelokuva vuodelta 1954. Se perustuu Mika Waltarin romaaniin Sinuhe egyptiläinen. Elokuva sijoittuu muinaiseen Egyptiin ja kertoo orvosta Sinuhesta, josta tulee värikkäiden vaiheiden jälkeen faaraon henkilääkäri. Elokuva muistetaan ennen muuta Alfred Newmanin ja Bernard Herrmannin musiikista sekä kuvauksesta, lavastuksesta ja puvustuksesta.[1]
Remove ads
Näyttelijät
| Edmund Purdom | … | Sinuhe |
| Victor Mature | … | Horemheb |
| Jean Simmons | … | Merit |
| Bella Darvi | … | Nefer |
| Gene Tierney | … | Baketamon |
| Michael Wilding | … | Akhenaten |
| Peter Ustinov | … | Kaptah |
| Judith Evelyn | … | Taia |
| Henry Daniell | … | Mekere |
| John Carradine | … | haudanryöstäjä |
| Carl Benton Reid | … | Senmut |
| Tommy Rettig | … | Thoth |
| Anitra Stevens | … | Queen Nefertiti |
| Peter Reynolds | … | Sinuhe, 10-vuotiaana |
Remove ads
Tuotanto
Alun perin miespääosassa piti olla Marlon Brando, mutta hän sanoutui irti ensimmäisen lukuharjoituksen jälkeen, sakoista vähät välittäen. Tilalle saatiin lopulta Edmund Purdom, jonka kriitikot teilasivat täysin. Samoin naissivuosassa Neferneferneferinä piti alun alkaen olla Marilyn Monroe, mutta tuottaja Darryl Zanuck, joka vihasi Monroeta, vaati väkisin rooliin uuden suojattinsa Bella Darvin – ja kriitikoiden mukaan tämä käytännössä tuhosi roolin. Vastapainoksi Peter Ustinov teki erään kiitetyimmistä rooleistaan ovelana yksisilmäisenä Kaptah-palvelijana.[2]
Joitakin lavasteita, asuja ja kuvauspaikkoja kierrätettiin Cecil B. DeMillen Kymmenessä käskyssä (1956). Koska sen tapahtumat sattuvat vain 70 vuotta Sinuhen jälkeen, lavasteiden ynnä muiden uusiokäyttö loi eräänlaisen tahattoman jatkumon elokuvien välille. Kymmenen käskyn DVD:n kommenttiraita osoittaa monia näistä uusiokäytöistä.
Remove ads
Elokuvan ja romaanin eroavaisuuksia
Elokuva ei ole paikoin historiallisesti tarkka, kuten Mika Waltarin romaani. Esimerkiksi elokuvassa Horemhebistä (Victor Mature) tulee faarao Ekhnatonin jälkeen, vaikka todellisuudessa heidän välissään vuosina 1336–1323 eaa. hallitsi kolme muuta faaraota (Smenkara, Tutankhamon ja Ay). Lisäksi elokuvassa Sinuhe ja faarao Ekhnatonin sisko Baketamon (Gene Tierney) pääsevät noin vain kävelemään kuolleen faaraon hautaan monta vuotta tämän kuoleman jälkeen, vaikka haudan olisi pitänyt olla sinetöitynä haudanryöstäjien varalta.
Kirjan kertomusta on lyhennetty paljon, hyvin merkittävään osioon Sinuhen vuosien matkoista Palestiinassa, Mitannissa, Heettien maassa ja Babylonissa Kaptahin ”väärän kuninkaan päivineen” viitataan vain pikaisesti, kun taas Sinuhen vaiheet Kreetalla ja tämän suuri rakkaus paikalliseen Mineaan, jonka Kreetan ylipappi Minotauros uhrasi merenjumalalle, on jätetty pois elokuvasta kokonaan.
Elokuvassa Baketamon sanoo Sinuhelle suoraan tietävänsä, että tämä on hänen velipuolensa eli faaraon ja Mitannin prinsessan jälkeläinen, jonka kunnianhimoinen Teje-kuningatar lähetti kaislakorissa kuolemaan jokeen. Tämän vuoksi Sinuhe olisi prinsessan mielestä ainoa ”arvollinen” sulhanen hänelle. Kirjassa vain Sinuhe saa tietää syntyperästään vanhan hovinaisen kertoman perusteella.
Elokuvassa Merit on Sinuhen rakastettu jo nuoruudessa, Sinuhe tuntee poikansa ja toimii sairaan Neferneferneferin hyväntekijänä. Egyptin levottomuuksien aikana poika pakenee Kaptahin kanssa maasta ja vanha Sinuhe kirjoittaa elämäkertaansa poikaansa ajatellen. Kirjassa Sinuhe tutustuu Meritiin vasta ulkomaan vuosien jälkeen, luulee poikaansa ottolapseksi ja yrittää kostaa Neferneferneferille. Merit ja poika saavat surmansa levottomuuksissa, ja Sinuhe kirjoittaa elämäkertaansa vain itselleen.
Palkinnot
Oscar-ehdokkuudet:
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads