Soinniton velaariklusiili

Soinniton velaariklusiili on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne^[1]. Suomessa se merkitään k-kirjaimella sekä vierasperäisissä sanoissa toisinaan c- tai q-kirjaimella. Äännettä merkitään kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa ⟨k⟩-merkillä. Arkipuheessa "koo" voi tarkoittaa tilanteesta riippuen joko k-kirjainta tai äännettä [k].

IPA	k
UPA	k
X-SAMPA	k
Kirshenbaum	k
IPA – Unicode	U+006B
Infobox OK

Äänne [k] on soinniton, koska äänihuulet eivät siinä värähtele. Se on klusiili eli plosiivi, koska ilmavirta siinä pysähtyy ja purkautuu äkisti. Se on velaarinen, koska kieli siinä koskettaa pehmeää suulakea eli kitapurjetta (lat. velum palatinum).

Joissakin kielissä, kuten englannissa, [k] ääntyy aspiroituna.