Steve Cropper

Stephen Lee ”Steve” Cropper, tunnettu myös nimellä Steve ”The Colonel” Cropper (21. lokakuuta 1941 Dora, Missouri – 3. joulukuuta 2025 Nashville, Tennessee), oli yhdysvaltalainen soul-kitaristi, lauluntekijä ja äänitetuottaja. Hän soitti muun muassa yhtyeissä Booker T. & the M.G.’s ja The Blues Brothers sekä levytti omalla nimellään. Hänet on valittu Songwriters Hall of Fameen ja, Booker T. & the M.G.’sin jäsenenä, Rock and Roll Hall of Fameen.

Cropper vuonna 1990.

Elämä ja ura

Cropper syntyi vuonna 1941 Missourin Dorassa.^[1] Hän muutti 9-vuotiaana perheensä kanssa Memphisiin ja sai verkkosivujensa mukaan 14-vuotiaana ensimmäisen kitaransa.^[2]

Cropper sai 1960-luvun alussa instrumentaaliyhtyeensä Royals Spades kanssa levytyssopimuksen Satellite Recordsille. Yhtye muutti pian nimensä muotoon The Mar-Keys.^[2] Cropper esiintyi ensimmäisen kerran muusikkona vuonna 1961 American Bandstand -televisio-ohjelmassa^[3] ja levytti samana vuonna Mar-Keysin kanssa instrumentaalin ”Last Night”.^[1]

Kun Booker T. Jones perusti 1962 yhtyeen Booker T. & the M.G.’s, Cropper tuli yhtyeeseen kitaristiksi ja laulunkirjoittajaksi.^[1] Samana vuonna hän kirjoitti yhtyeen hittikappaleen ”Green Onions”, joka nousi listaykköseksi.^[3] The M.G’s toimi 1960-luvulla Stax Recordsin sessioyhtyeenä ja soitti muun muassa Otis Reddingin, Eddie Floydin, Wilson Pickettin ja Albert Kingin taustalla. He myös nauhoittivat kymmenen albumia omalla nimellään. Yhtye hajosi vuonna 1968.^[4]

Cropper sävelsi (usein toisten musiikintekijöiden kanssa) muun muassa kappaleet ”In the Midnight Hour” (Wilson Pickett, 1965), ”Knock on Wood” (Eddie Floyd, 1966) ja ”(Sittin’ On) The Dock of the Bay” (Otis Redding, 1967). Hän tuotti Pickettin, Reddingin, Tower of Powerin, Joe Felicianon, Jeff Beckin, Mitch Ryderin ja useiden muiden artistien musiikkia.^[3][1] Hänen ensimmäinen sooloalbuminsa With a Little Help from My Friends julkaistiin vuonna 1969.^[5]

Vuonna 1978 Cropper liittyi The M.G.’sin basisti Donald ”Duck” Dunnin kanssa The Blues Brothers -yhtyeeseen.^[5] Cropper esiintyi kokoonpanon riveissä televisiossa ja elokuvissa The Blues Brothers ja Blues Brothers 2000.^[3] Hän soitti pitkään sessiomuusikkona ja työskenteli levytuottajana.^[1]

Cropper nauhoitti vuonna 2008 Felix Cavalieren kanssa albumin Nudge It Up a Notch. Cropperin ja Cavalieren toinen yhteistyöalbumi Midnight Flyer ilmestyi vuonna 2010. Hän nauhoitti vuonna 2011 albumin Dedicated, jolla esiintyi nimekkäitä vierailijoita, kuten B. B. King, Brian May, Lucinda Williams ja Steve Winwood.^[1] Albumi on kunnianosoitus The 5 Royales -yhtyeelle, jota Cropper piti varhaisen uransa tärkeimpänä innoittajana.^[6]

Cropper kuoli 3. joulukuuta 2025 Nashvillessä Tennesseen osavaltiossa.^[7]

Tuottajana

• 1981 Iron City Houserockers: Blood on the Bricks (MCA Records) (myös muusikkona)

Vaikutus

Cropper valittiin Songwriters Hall of Fameen (2005), Rock and Roll Hall of Fameen (1992) ja Rhythm and Blues Hall of Fameen.^[3][4] Tennesseen osavaltio palkitsi hänet ja The M.G.’s osavaltion kulttuurielämän hyväksi tehdystä elämäntyöstä.^[3] Cropper oli vaikuttamassa merkittävästi Stax Recordsiin liitetyn Memphis soulin saundin muodostumisessa.^[8]

Cropper sijoittui 1996 brittiläisen musiikkilehden Mojo Magazinen julkaisemassa sadan kaikkien aikojen parhaan kitaristin listassa toiseksi heti Jimi Hendrixin jälkeen.^[3][9]

Diskografia

• With a Little Help from My Friends (1971)
• Playin’ My Thang (1980)
• Night after Night (1982)
• Jammed Together (1988)
• Nudge It Up a Notch (2008)
• Midnight Flyer (2010)
• Dedicated: A Salute to the 5 Royales (2011)^[1]