Styks

Styks (m.kreik. Στύξ, 'Viha';^[1] lat. Styx) on kreikkalaisessa mytologiassa manalan pääjoki, joka kiersi sen ympäri yhdeksän kertaa.^[2] Maan päällä se kytkettiin samannimiseen Styks-jokeen (nyk. Mavronéri) Arkadiassa.^[3]

Gustave Doré, Styks, 1861.

Styks-virran lautturi oli nimeltään Kharon, joka maksua vastaan kuljetti vainajan Haadeeseen. Jos vainajalla ei ollut rahaa lautturille, hän ei päässyt joen yli vaan hänen sielunsa jäi ikuisiksi ajoiksi vaeltelemaan. Antiikin Kreikassa oli sen takia tapana panna vainajan suuhun kolikko. Se oli tarkoitettu maksuksi Kharonille.

Tarinan mukaan Akhilleus kastettiin Styksiin lapsena, jolloin hän sai vahingoittumattoman ihon, kaikkialta paitsi kantapäästä.

Jumalatar

Styks oli myös Okeanoksen ja Tethyksen vanhin tytär, okeanidi. Hän sai Pallaksen kanssa lapset Nike, Kratos, Zelos ja Bia. Hänen mainitaan saapuneen ensimmäisenä lastensa kanssa Zeuksen avuksi titanomakhian alettua. Tästä kiitokseksi jumalat alkoivat vannoa valansa hänen nimeensä, ja hänen lapsensa saivat asua Zeuksen luona.^[4]

Katso myös

• Akheron
• Flegethon
• Lethe
• Sanzu
• Tuonelan virta