Suomen kenraalikuvernööri

Suomen kenraalikuvernööri (ruots. generalguvernör över Finland; ven. генерал-губернатор Финляндии) oli Ruotsin ja Venäjän vallan aikana Suomen korkein siviili- ja sotilasviranomainen. Ruotsin vallan ajan kenraalikuvernööri oli oikeastaan ylimaaherra, joka lisäksi oli vastuussa sotilashallinnosta. Suomen suuriruhtinaskunnassa kenraalikuvernööri oli keisaria edustava virkamies, senaatin puheenjohtaja ja lisäksi siviilihallinnon ja armeijan päällikkö. Näissä tehtävissä auttoi kenraalikuvernöörinkanslia.

Suomen kenraalikuvernööri
Suomen Suuriruhtinaskunnan Senaatin vaakunakilpi, kaksipäisen kotkan kruunulla 1808–1917
Virka-asunto	Bockin talo Kesäranta
Nimittäjä	Ruotsin kuningas Venäjän keisari
Perustettu	1623
Ensimmäinen	Nils Bielke
Viimeinen	Nikolai Nekrasov
Lakkautettu	1917

Ruotsin vallan aika

Niin sanotun ”Ruotsi-Suomen ajan” kenraalikuvernöörit.

Kenraalikuvernööri		Virkakausi
	Nils Tuurenpoika Bielke	1623–1631
	Gabriel Pentinpoika Oxenstierna	1631–1633
	kreivi Pietari Brahe	1637–1641 lähde? ja 1648–1654
	Herman Klaunpoika Fleming	1664–1669
	Carl Nieroth	1710–1712
	kreivi Gustav Otto Douglas (isoviha)	1717–1721
1742–1743	vapaaherra Johan Balthasar von Campenhausen (pikkuviha)	1742–1743
	kreivi Gustaf Fredrik von Rosen	1747–1753

Venäjän vallan aika

Suomen ollessa Suomen sodan sotatoimialueena siviilihallinto oli alistettu venäläisten joukkojen komentajan kenraali Friedrich Wilheln von Buxhoevdenin alaisuudessa toimineelle siviilikanslialle. Joulukuun 1. päivänä 1808 annetulla asetuksella siviilikanslian tehtävät siirrettiin uudelle viranomaiselle, kenraalikuvernöörille, jonka kansliassa oli sekä venäläisiä että suomalaisia. Kenraalikuvernöörin ohjesääntö vahvistettiin helmikuussa 1812. Sen mukaan kenraalikuvernöörin tuli toimia hallituskonseljin puheenjohtajana, maan korkeimpana hallinto- ja järjestysviranomaisena ja maassa olevan sotaväen päällikkönä.^[1]

Suomen suuriruhtinaskunnan ajan kenraalikuveröörit.

Kenraalikuvernööri		Virkakausi
	vapaaherra Georg Magnus Sprengtporten	1808–1809
	ruhtinas Michael Barclay de Tolly	1809–1810
	kreivi Gustaf Mauritz Armfelt	1812–1813 vt.
	kreivi, kenraaliluutnantti (myöhemmin jalkaväenkenraali) Fabian Steinheil	1810–1823
	kreivi Arseni Zakrevski	1824–1831
	ruhtinas Aleksandr Sergejevitš Menšikov	1831–1855
	kenraaliluutnantti (myöhemmin jalkaväenkenraali) Alexander Amatus Thesleff	1833–1847, vt.
	kreivi Fredrik Vilhelm Berg	1855–1861
	vapaaherra Platon Rokassovski	1861–1866
	kreivi Nikolai Adlerberg	1866–1881
	kreivi Fjodor Heiden	1881–1897
	Stepan Gontšarov	1897–1898 vt.
	Nikolai Bobrikov	1898–1904
	Nikolai Turbin	1904 vt.
	ruhtinas Ivan Obolenski	1904–1905
	todellinen salaneuvos Nikolai Gerard	1905–1908
	ratsuväenkenraali Woldemar von Boeckmann	1908–1909
	Franz Albert Seyn	1909–1917
	salaneuvos Adam Lipski	1917 vt.
	Mihail Stahovitš	1917
	ministeri Nikolai Nekrasov	1917

Aateluus

1850-luvulle saakka oli tapana, että kenraalikuvernööreille annettiin jossain vaiheessa kunnianosoituksena Suomen aateliin kuuluva aatelisarvo tai heidän sukunsa merkittiin muuten Suomen ritarihuoneelle. Suomalaisen kreivin arvon saivat Sprengtporten (joka kuului jo valmiiksi Suomen aateliin), Steinheil, Zakrevski ja von Berg, Rokassovskille annettiin alempi vapaaherran arvo ja Menšikovin venäläinen ruhtinaan arvo liitettiin sellaisenaan Suomen aateliin. Varhaisista kenraalikuvernööreistä vain Barclay de Tolly ei saanut tätä kunnianosoitusta. Tavasta luovuttiin myöhemmin. Osalla viimeisistä kenraalikuvernööreistä ei ollut syntyperäistä aatelisarvoa, mutta tšin-järjestelmän ansiosta he olivat venäläisessä katsannossa joka tapauksessa aatelisia.^[2]

Kenraalikuvernöörin apulaiset

• Alexander Amatus Thesleff 1833–1847
• Platon Rokassovski 1848–1854
• Bernhard Indrenius vt. 1873–1881
• Edvard Gustaf af Forselles 1885–1891
• Stepan Gontšarov 1893–1898
• Nikolai Šipov 1899–1902
• Vladimir Fjodorovitš Deutrich 1902–1905
• Franz Albert Seyn 1907–1909
• Adam Lipski 1910–1917
• S. A. Korff 1917

^[3]

Katso myös

• Ministerivaltiosihteeri
• Luettelo Suomen hallitsijoista
• Pavel Šiško
• Ivar Smilga