Michael Barclay de Tolly
venäläinen marsalkka From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Michael Andreas (myös. Bogdanovich Andreas) Barclay de Tolly (ven. Михаи́л Богда́нович Баркла́й-де-То́лли, Mihail Bogdanovitš Barklaj-de-Tolli; 27. joulukuuta (J: 16. joulukuuta) 1761 Pamūšis (nyk. Zeimys, Liettua), Kuurinmaan ja Semgallian herttuakunta, Liivinmaa – 26. toukokuuta (J: 14. toukokuuta) 1818 Königsberg, Itä-Preussi) oli ruhtinas ja Venäjän keisarikunnan sotamarsalkka.[2] Hän oli merkittävä sotapäällikkö Napoleonin sotien aikana ja toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1809–1810 sekä Venäjän sotaministerinä vuosina 1810–1812.
.jpg)
Remove ads
Suku ja koulutus
Michael Andreas syntyi Liivinmaalla baltiansaksalaiseen Barclay de Tollyn aatelissukuun, jonka skottilaiset esi-isät olivat asettuneet sinne 1620-luvulla.[2] Hänen vanhempansa olivat Gotthard Barclay de Tolly (1734–1781) ja Margarete Elisabet von Smitten (1733–1771). Hänen isänsä oli suvun ensimmäinen jäsen, joka hyväksyttiin Venäjän aatelistoon. Hän kasvoi 4-vuotiaasta lähtien tätinsä luona Pietarissa.
Hän liittyi 15-vuotiaana Venäjän armeijaan vuonna 1776.[2]
Vuosina 1788–1789 Barclay palveli Venäjän armeijassa sodissa turkkilaisia vastaan, vuonna 1790 ja 1794 Ruotsia ja Puolaa vastaan.[3] Hänet ylennettiin everstiksi vuonna 1798 ja kenraalimajuriksi vuonna 1799.[4]
Remove ads
Sotilasura
Vuonna 1806 sodassa Napoleonia vastaan Barclay de Tollyn osuus oli merkittävä Pultuskin taistelussa joulukuussa 1806. Hän haavoittui Eylaun taistelussa 7. helmikuuta 1807, jossa hänet ylennettiin osoittamastaan taidosta kenraaliluutnantiksi. Vuonna 1808 hän komensi joukkoja Ruotsia vastaan Suomessa, ja eteni vuonna 1809 jäätyneen Pohjanlahden yli valloittaen Uumajan. Hän toimi Suomen kenraalikuvernöörinä 1809–1810. Vuonna 1810 hänet nimitettiin sotaministeriksi, jossa virassa hän toimi vuoteen 1813 asti.[3]
Vuonna 1812 komensi yhtä Napoleonia vastaan taistelleista armeijoista. Barclay de Tolly ehdotti poltetun maan taktiikkaa ja vihollisen vetämistä pitkälle omalle alueelle. Venäläiset vastustivat ulkomaalaisen asettamista ylipäälliköksi. Barclay de Tollyn joukkojen taisteltua Napoleonia vastaan Smolenskissa 17.–18. elokuuta 1812 ja hävittyä taistelun, hänet erotettiin ja armeijan johtoon asetettiin Mihail Kutuzov.[5]
Barclay de Tolly osallistui Borodinon taisteluun 7. syyskuuta 1812, mutta jätti armeijan pian sen jälkeen. Hänen kunniansa palautettiin vuonna 1813, otettiin jälleen armeijan palvelukseen ja hän otti osaa taisteluihin Saksassa. Bautzen taistelun 21. toukokuuta 1813 jälkeen hänet asetettiin jälleen ylipäälliköksi, jossa asemassa hän osallistui Dresdenin taisteluun, Kulmin taisteluun ja Leipzigin taisteluun. Viimeisestä taistelusta hän sai kreivin arvonimen.[6]
Barclay de Tolly osallistui Ranskan valtaukseen vuonna 1814 ja sai sotamarsalkan arvon Pariisissa. Vuonna 1815 hän oli jälleen ylipäällikkönä Ranskan valtauksessa, ja korotettiin ruhtinaaksi Napoleonin viimein kukistuessa.[2]
Remove ads
Perintö
Michael Andreas Barclay de Tolly kuoli 56-vuotiaana Königsbergissä Itä-Preussissa 26. toukokuuta (J: 4. toukokuuta) 1818.[7] Hänellä oli poika Magnus avioliitosta serkkunsa Helene Auguste Eleonore von Smittenin (1770–1828) kanssa, joka kuoli vuonna 1871 ilman jälkeläisiä. Sotamarsalkan sisaren tyttärenpoika Alexander von Weymarn tuli tällöin vuonna 1872 keisari Aleksanteri II:n luvalla adoptoiduksi ja peri ruhtinassuvun, sen tittelit ja nimen, joka jatkui Barclay de Tolly Weymarnina.
Michael Andreas Barclay de Tolly ja puoliso Helena Auguste von Smitten on haudattu Etelä-Viron Jõgevesteen, jonne on rakennettu vuonna 1832 Apollon Štšedrinin ja kuvanveistäjä Vasili Demut-Malinovskin suunnittelema mausoleumi.
Kunnianosoitukset
- Venäjän keisarikunnan ritarikunnat:
- Pyhän Andreaksen ritarikunta (7. syyskuuta 1813)
- Pyhän Yrjön ritarikunta - Barclay de Tolly oli toinen neljästä Pyhän Yrjön ritarista ritarikunnan historiassa. Näihin kuuluu hänen aikalaisensa Kutuzov.
- 1. luokka (19. elokuuta 1813, nro 11) - Napoleonin sodat: Kulmin taistelu "Ranskan tappiosta Kulmin taistelussa 18. elokuuta 1813"
- 2. luokan bol.kr. (21. lokakuuta 1812, nro 44) - "Hänen osuudestaan Borodinon taistelussa 26. elokuuta 1812"
- 3. luokka (8. tammikuuta 1807, nro 139) - "Suurena palkintona rohkeudesta ja urheudesta, jota hän osoitti taistelussa ranskalaisia joukkoja vastaan 14. joulukuuta Pułtuskissa, missä hän komensi etujoukkoa pravago-sivustasta, piti vihollisen erityisen taitavasti ja varovaisesti kurissa koko taistelun ajan ja kukisti Nadeždan."
- 4. luokka (16. syyskuuta 1794, nro 547) - "Erinomaisesta rohkeudesta puolalaisia kapinallisia vastaan linnoitusten valtaamisessa ja vuoristossa. Villeneuve"
- Kultainen miekka urheudesta timanteilla ja laakereilla, kaiverrus "20. tammikuuta 1814" (1814)
- Pyhän Vladimirin ritarikunta, 1. luokka (15. syyskuuta 1811), 2. luokka (7. maaliskuuta 1807), 4. luokka (12. heinäkuuta 1788)
- Aleksanteri Nevskin ritarikunta (9. syyskuuta 1809); timantteja lisätty (9. toukokuuta 1813)
- Pyhän Annan ritarikunta , 1. luokka (7. maaliskuuta 1807)
- Kultainen risti Ochakovin valtauksesta (7. joulukuuta 1788)
- Risti "Eylaun voitosta" (1807)
- Preussin kuningaskunnan ritarikunnat:
- Punaisen Kotkan Ritarikunta (1807)
- Mustan kotkan ritarikunta (1813)
- Itävallan keisarikunnan ritarikunnat:
- Maria Theresan sotilasritarikunnan komentaja (1813)
- Ruotsin kuningaskunnan ritarikunnat:
- Miekkaritarikunta 1. luokka (1814)
- Ranskan kuningaskuntnan ritarikunnat:
- Kunnialegioonan suurristi (1815)
- Pyhän Ludvigin ritarikunta, 1. luokka (1816)
- Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunnan ritarikunnat:
- Bathin ritarikunnan kunniaritarikunnan suurristi (1815)
- Timanttimiekka (1816)
- Alankomaiden kuningaskunnan ritarikunnat
- Vilhelmin sotilasritarikunta, 1. luokka (1815)
- Saksin kuningaskunnan ritarikunnat:
- Pyhän Henrikin sotilasritarikunta, 1. luokka (1815)
Remove ads
Henkilögalleria
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads