Supiini

Supiini on nimitys, jota käytetään tietyistä, etenkin tarkoitusta tai päämäärää ilmaisevista verbin nominaali- eli infiniittimuodoista latinan kielessä ja sen esikuvan mukaan joidenkin muidenkin kielten kieliopeissa.

Supiini-nimityksen alkuperä

Latinan supinus merkitsee ’kasvot ylöspäin, selällään makaavaa’. Kielioppitermin on esitetty perustuvan metaforaan, jossa verbiä, joka ei taivu verbien normaaleissa taivutuskategorioissa, verrataan liikkumatta, piittaamattomana makaavaan ihmiseen.^[1]

Latinan kielessä

Latinan kieliopissa tunnetaan kaksi supiinia. I supiini ilmaisee verbin (yleensä liikeverbin) päämäärää tai tarkoitusta: pater venit amicum gratulatum ’isä tuli onnittelemaan ystäväänsä’. II supiini on harvinainen muoto, jota käytetään vain tietyistä verbeistä ilmaisemaan näkökulmaa tai suhdetta toimintaan: horribile dictu ’kauheaa sanoa’.^[2][1]

Romanian kielessä

Romanian kieliopissa supiiniksi nimitetään taipumatonta, menneen ajan partisiipin maskuliinimuodon näköistä verbinmuotoa, joka ilmaisee tarkoitettua tai tulevaa toimintaa: asta-i bluza de spălat ’tämä on pestävä pusero (pusero, joka pitää pestä)’.^[3]

Slaavilaisissa kielissä

Kantaslaavissa on ilmeisesti ollut supiiniksi kutsuttu, toiminnan tarkoitusta ilmaiseva verbimuoto, joka monissa nykyisissä slaavilaiskielissä on korvautunut infinitiivillä tai sivulauserakenteella.^[4]

Ruotsin kielessä

Ruotsin kielessä supiiniksi kutsutaan verbin teeman neljättä muotoa, esimerkiksi katsoa-verbissä tittat. Perfekti- ja pluskvamperfektimuodot muodostetaan supiinin ja ha-apuverbin preesensin ja imperfektin avulla, esimerkiksi Jag har tittat på TV, tai Jag hade tittat på TV. Ruotsin vahvojen verbien it-päätteinen supiini erottui partisiipin perfektistä omaksi verbinmuodokseen vasta 1800-luvulla, ollen alkujaan partisiipin perfektin neutrimuoto^[5].^lähde? Heikoilla verbeillä muodot ovat yhä identtiset: Jag har målat huset – huset är målat vs. Jag har stulit bilen – bilen är stulen. Nykyään vanhan ruotsin neutrit muodostavat ett-suvun feminiinien ja maskuliinien yhdistyttyä en-suvuksi, mikä selittää supiinien t-päätteisyyden (ts. har målat eikä har målad).

Suomalais-ugrilaisissa kielissä

Saamelaiskielet

Pohjoissaamen kieliopissa supiiniksi kutsutaan infiniittistä verbimuotoa, joka ilmaisee tekemisen tarkoitusta tai finaalisuutta. Se muodostetaan verbin heikkoasteisesta vartalosta -ži(t)-tunnuksella. Suomessa rakennetta vastaa tyypillisesti A-infinitiivin translatiivi tai MA-infinitiivin illatiivi: Son bođii sisa biepmu vieččažit ’Hän tuli sisään hakeakseen ruokaa’.^[6]

Kielteinen supiini muodostetaan kieltoverbistä ama- sekä possessiivisuffiksista ja itse pääverbi on perusmuodossa. Se vastaa suomen ettei/jottei-rakenteita: Mii fertet garvit dien jeakki amamet njuoskat ’Meidän pitää kiertää tämä suo ettemme kastu’.^[6]

Luulajansaamessa supiiniksi nimitetään muotoa, jolla voidaan ilmaista tarkoitusta tai (’olla’-apuverbin yhteydessä) viitata tulevaisuuteen: Dajna de divna álmmuga alemushärrájt ja tjálukoahppásijt tjoahkkij gatjádittjat gånnå Messias lij riegádittjat ’Siis (hän) kutsui kaikki ylipapit ja kirjanoppineet koolle kysyäkseen, missä Messias oli syntyvä’ (Matt. 2: 4).^[7]

Itämerensuomalaiset kielet

Johan Stråhlman käytti vuonna 1816 ilmestyneessä saksankielisessä suomen kieliopissaan supiini-nimitystä (Supinum) MA-infinitiivin neljästä muodosta (rakastaman, rakastamaan, rakastamassa, rakastamasta).^[8] Sittemmin MA-infinitiivin eri muotoja on nimitetty supiineiksi viron kieliopeissa 1980-luvulta lähtien.^[9][10][11] Virolaiset tai Virossa vaikuttavat tutkijat ovat käyttäneet supiini-nimitystä itämerensuomen MA-infinitiiveistä myös liivin, vatjan ja inkeroisen kieliopin kuvauksissa.^[12][13][14]

Matti Larjavaara on esittänyt, että savolaismurteissa perfektin, pluskvamperfektin ja menneen ajan kielteisten muotojen muodostamiseen käytettyä partisiipin perfektin essiivimuotoa (on tullunna, oli tullunna, ei tullunna) voisi ruotsin kieliopin mallin mukaan nimittää supiiniksi.^[15]

Samojedikielet

Tundranenetsin kieliopissa supiiniksi nimitetyllä muodolla ilmaistaan toiminnan tarkoitusta: pidʌr ̊ s^jit ̊ n^jɑdɑŋkowʌnt͡s^j ̊ wun^jʌs^jɑd ̊m sodɑʔ ’en todellakaan ottanut sinua mukaan auttamaan’.^[16]