Syntyvyys
syntyneiden lasten keskiarvo tuhatta ihmistä kohden From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Syntyvyys eli syntyneisyys on väestön mittaluku, joka ilmoittaa vuoden aikana syntyneiden lasten lukumäärän keskiarvon tuhatta asukasta kohden.[1] Syntyvyys voidaan ilmoittaa myös promilleina. Kun syntyvyydestä vähennetään kuolleisuus, jää jäljelle väestönkasvua osoittava luku, johon ei sisälly nettomaahanmuuttoa. Vuonna 2019 maailman keskimääräiseksi syntyvyydeksi arvioitiin 17,9.[2]
Remove ads
Kehitys
Seuraavassa taulukossa on esitetty maailman syntyvyyden kehitys ja tulevaisuuden arviot vuosina 1950–2050.[3]
Remove ads
Vaikuttavia tekijöitä
Tutkimuksen mukaan korkojen muutokset vaikuttavat syntyvyyteen. Korkojen noustessa harvemmalla on varaa lisähuoneisiin.[4]
Korkeampaa syntyvyyttä ennustavat uskonnollisuus,[5] tarkoitus saada lapsia[6] ja äidin saama tuki.[7]
Alempaa syntyvyyttä ennustavat varallisuus, koulutus,[8][9][10] naisten osallistuminen työvoimaan,[11] ja kaupungissa asuminen.[12]
Alempaa syntyvyyttä ennustavat myös älykkyys, korkeamman iän heikentävä vaikutus hedelmällisyyteen (lievemmin miehillä), naisten oikeudet ja perhesuunnittelun saatavuus.
Perheen lasten lukumäärä korreloi vahvasti näiden lasten omiin lapsilukuihin.[13]
Kehitysmaissa syntyvyys on korkeampi kuin kehittyneissä maissa. Tulojen ja syntyvyyden välillä on käänteinen korrelaatio maita verratessa.
Remove ads
Syntyvyys Suomessa
Suomessa syntyi vuonna 2020 noin 45 000 lasta. Kokonaishedelmällisyysluku oli 1,37, kun EU27-maissa se oli noin 1,5. Luku on arvio siitä, montako lasta keskimäärin nainen saa elämänsä aikana.[14] Ulkomailla syntyneiden (naisten) kokonaishedelmällisyysluku oli keskimäärin 1,8 mutta korkeampi eräistä maista tulleilla: Somalia 3,7, Marokko 3,5, Kongo 3,2, Etiopia 3,0, Irak 2,8, Jugoslavia 2,7, Turkki 2,6, Afganistan 2,4, Ruotsi 2,1, Romania 2,0, Ukraina 1,8, ..., Iran, Intia ja Japani 1,4, Kiina ja Espanja 1,0.[15]
Vuonna 2009 syntyi 61 000 lasta mutta vuonna 2017 vain noin 50 000. Maahanmuutto kuitenkin esti väestön vähenemisen.[16]
Syntyvyysromahdus
- Pääartikkeli: Suomen syntyvyyskehityksen lasku
Professori Anna Rotkirchin mukaan syynä syntyvyyden laskuun on miesten nopea syrjäytyminen, joka alkaa jo koulussa. 2000-luvulla syntyneiden määrä on seurannut 25–34-vuotiaiden miesten työllisyysastetta ja siten romahtanut 2010-luvulla. Pienituloisten osuus 25–34-vuotiaista miehistä nousi nopeasti yhdeksästä 18 prosenttiin, mutta osuus naisista laski alle 10 prosentin. Myös maksuhäiriöt ja matala koulutus ovat paljon yleisempiä miehillä, ja syrjäytyneet miehet syrjäytyvät usein lisääntymisestäkin. Koulutetuista 40–45-vuotiaista miehistä lapsettomia on 22 %, vain perusasteen suorittaneista 35 % ja kaikista 40–45-vuotiaista naisista vain 20 %. Vain pari prosenttia miehistä tulee vielä myöhemmin isäksi.[16]
Professori Heikki Hiilamon mukaan nykymeno syntyvyyden vähenemisessä johtaisi siihen, ettei valtio voisi pitää huolta kansan toimeentulosta ja huolenpidosta, eikä ilman toimivaa yhteiskuntaa pystytä edes tarvittaviin ympäristötoimiin. Vaikka jokaisen olisi hyvä saada haluamansa määrä jälkeläisiä, yhteiskunta vaikuttaa ihmisten toiveisiin, julkinen keskustelukin. Talouskasvu ja tasa-arvo yleensä lisäävät syntyvyyttä. Nykyinen romahdus johtunee kulttuurisesta muutoksesta ja koskee kaikkia ikiä, alueita ja perhekokoja.[17]
Pienemmällä syntyyvydellä on katsottu olevan myös positiivisia vaikutuksia. Näitä ovat esimerkiksi vanhempien mahdollisuus antaa parempi elintaso jo olemassa oleville lapsille, ympäristökuormituksen pienentyminen[18] ja liikakansoittumisen ennaltaehkäisy.[19] Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professorin Teivo Teivaisen mukaan Suomessa syntyvällä lapsella on maapallon kantokyvylle yhtä suuri vaikutus kuin kellä tahansa muulla saman kulutustason maahan syntyvällä lapsella.[20]
Remove ads
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads