Taivalkosken ensimmäinen kirkko

Taivalkosken ensimmäinen kirkko (alkuperäiseltä nimeltään Jokijärven kirkko) oli vuonna 1848 valmistunut ja vuonna 1925 tulipalossa tuhoutunut kirkko.

Taivalkosken kirkko
Jokijärven kirkko
Taivalkosken ensimmäinen kirkko Taivalkosken kirkonkylällä.
Sijainti	Jokijärvi Taivalkoski (1877–1925)
Seurakunta	Taivalkosken seurakunta (alkujaan Jokijärven rukousseurakunta)
Rakentamisvuosi	1848
Suunnittelija	Anders Fredrik Granstedt, Carl Ludvig Engel
Materiaali	puu[1]
Tyylisuunta	uusklassinen
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Historia

Suomen senaatti antoi 22. kesäkuuta 1843 päätöksen rakentaa rukoshuone Jokijärvelle, koska harvaan asutulla seudulla asukkaiden oli haastavaa matkata pakollisiin kirkollismenoihin kaukaiselle Pudasjärvelle. Pudasjärven papiksi nimetty katekeetta Johan Peter Lithovius saattoi nyt pitää jumalanpalveluksia rukoushuoneessa. Ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin lokakuussa 1843. Alkujaan väliaikainen "erämaatemppeliksi" kutsuttu rukoushuone oli kooltaan 10 X 10 metrin kokoinen. Varsinaista rukoushuonetta, josta muodostui lopulta kirkkorakennus alettiin suunnitella seuraavana vuonna. Kirkko valmistui kokonaan Kurjen maille syksyksi 1848. Kirkon piirrustukset teki arkkitehti Anders Fredrik Granstedt, joka toimi arkkitehti Carl Ludvig Engelin "oikeana kätenä". Jokijärven kirkon tyylisuunta edusti Engelin uusklassista tyylisuuntaa päätykolmioineen, pylväineen ja kupoleineen. Kirkkoon mahtui 600 ihmistä, joka oli yli puolet silloisen kylän asukasmäärästä. Jokijärven kappeliseurakunta perustettiin senaatin päätöksellä 16. tammikuuta 1858.^{[2][3][4][1][5]}

Sahan perustamisen jälkeen Taivalkosken kylästä alkoi kehittyä kasvava asutuskeskus, jonka seurauksena vaikutusvaltaiset taivalkoskelaiset alkoivat vaatia kirkon siirtämistä Taivalkoskelle. Monien neuvottelujen ja riitojenkin jälkeen senaatti antoi luvan kirkon siirtämisestä Jokijärveltä Taivalkoskelle 12. huhtikuuta 1877. Kirkon siirtämisen suhteen edelleenkään ei ole täyttä selvyyttä siitä kuljetettiinko kirkon hirret Jokijärveltä Taivalkoskelle Iijokea pitkin uittamalla vai talviaikaan hevosilla vetäen. Entisen, uuden "keskellä kylää" olevan kirkon vihkimisjuhla oli juhannuksena 1880.^[2][3]

Kirkko oli kauan ilman kirkonkelloa. Kellojen soitto tapahtui raudasta väännettyä triangelia lyömällä. Vuonna 1885 saatiin kello, joka halkesi, kun suntio Inget soitti hautaussoittoa Aleksanteri III:lle. Uusi kirkonkello saatiin vasta vuonna 1904.^[3]

Jääräpäiset seurakuntalaiset eivät suostuneet suurten kustannusten pelossa hankkimaan kirkkoon ukkosenjohdatinta kirkkoherran monista vaatimuksista huolimatta. Tämä laiminlyönti koitui kohtalokkaaksi, sillä pitkän hellejakson jälkeen rajun ukkosen takia salama sytytti kirkon palamaan 27. heinäkuuta 1925. Kirkko paloi puolessatoista tunnissa perustuksiaan myöten. Kirkosta onnistuttiin pelastamaan ainoastaan ehtoollisella käytettävät leipälautanen ja viinimalja (lehtiuutisen mukaan pelastettiin vain yksi vaatetavaroita sisältänyt kaappi). Kun kirkko sijaitsi yksinään korkealla kummulla, ei palosta ollut ympäristölle välitöntä vaaraa, mutta kekäleitä lenteli kuitenkin aina puolen kilometrin päähän.^{[2][3][4][1][6]}

Kauno Kallion suunnittelema uusi kirkko kirkonkylälle vihittiin käyttöön vuonna 1933.^[3] Vuonna 1959 Jokijärvellä paljastettiin vanhan kirkon muistomerkki, joka sijaitsee kylätalon pihalla.^[7] Muistomerkin on suunnitellut Sulo Noponen ja rakentanut Ville Karjalainen.^[8]