Tannenbergin taistelu (1914)

Tannenbergin taistelu oli Saksan ja Venäjän joukkojen välinen taistelu itärintamalla ensimmäisessä maailmansodassa Itä-Preussissa 17. elokuuta – 2. syyskuuta 1914. Saksalaiset saarsivat etenevän venäläisen armeijan mottiin, ja osa venäläisistä sotilaista antautui. Saksa voitti taistelun saartamalla venäläiset ainutlaatuisella tavalla. Saksan voiton avaimina olivat osaksi venäläisten väärät toimet, osaksi saksalaisten tehokas ja oikein mitoitettu hyökkäys. Voiton avulla venäläisten eteneminen silloisen Saksan alueelle pysäytettiin.^[2] Tannenbergin taistelu on kouluesimerkki tehokkaasta mottitaistelutaktiikasta^{kenen mukaan?}.

Tannenbergin taistelu
Osa ensimmäistä maailmansotaa
Tannenbergissa vangittuja venäläissotilaita ja sotasaalistykkejä
Päivämäärä: 17. elokuuta – 2. syyskuuta 1914 Paikka: Allenstein, Itä-Preussi Lopputulos: Ratkaiseva Saksan voitto
Osapuolet
Saksan keisarikunta	Venäjän keisarikunta
Komentajat
Paul von Hindenburg Erich Ludendorff	Aleksandr Samsonov Paul von Rennenkampf
Vahvuudet
150 000	190 000
Tappiot
13 000	30 000 kuollutta tai haavoittunutta 92 000 vangittua[1]

Alkuhetket

Kaksi venäläistä armeijaa hyökkäsi Saksan itäosaan ja onnistuikin etenemään jonkin matkaa. Saksa kuunteli Venäjän salaamatonta radioliikennettä ja sai Venäjän aikeista tarkan selon. Aluksi venäläisten eteneminen oli nopeaa. Päämaja ajautui pakokauhuun, venäläiset uhkasivat edetä syvälle Saksaan. Preussin joukkojen komentaja Maximilian von Prittwitz säikähti Venäjän etenemistä niin, että määräsi omat joukkonsa perääntymään Veiksel-joelle.^[2] Venäjän pohjoisen eli 1. armeijan komentaja Paul von Rennenkampf eteni varovaisesti, mutta eteläistä eli 2. armeijaa johtanut kärsimätön Aleksandr Samsonov eteni nopeammin. Yhteistyö kenraalien välillä kangerteli, sillä heillä oli huonot välit.^[3]

Ensimmäinen vaihe

Venäläisten komentaja Rennenkampf voitti Gumbinnenin taistelun 20. elokuuta mutta joutui eroon Samsonovista.^[1] Prittwitzin tilalle nimitetty saksalainen komentaja Paul von Hindenburg ja hänen avustajansa Erich Ludendorff päättivät tällöin tarttua everstiluutnantti Max Hoffmannin suunnitelmaan ja keskittivät lähes kaiken voimansa Uzdowon luona eristyksiin joutunutta Samsonovin armeijaa vastaan.^[1]

23.–26. elokuuta 1914

27.–30. elokuuta 1914

Samsonovin armeija murskattiin, ja hän teki itsemurhan 29. elokuuta. Saksalaiset ottivat vangiksi 92 000 venäläistä. Venäläiset menettivät 30 000 kaatunutta tai haavoittunutta, kun taas Saksan tappiot olivat vain 13 000 miestä.^[1][1] Venäläiset menettivät myös paljon aseita ja varusteita. Kyseessä oli murskaava tappio Venäjälle, mutta saksalaiset eivät kyenneet hyödyntämään voittoaan täysimittaisesti.^[1]

1400-luvun Tannenberg

Pääartikkeli: Tannenbergin taistelu (1410)

Taistelu on nimetty Tannenbergin kylän luona vuonna 1410 käydyn Tannenbergin taistelun mukaan. Taistelussa Puolan ja Liettuan joukot voittivat liittolaisineen Saksalaisen ritarikunnan joukot. Saksalainen kenraali Paul von Hindenburg valitsi vuoden 1914 taistelulle saman nimen, sillä hän halusi historiallisen revanssin. Lisäksi vuoden 1410 Tannenbergin taistelussa oli kuollut myös Hindenburgin esi-isä. Vuoden 1914 todellinen taistelupaikka sijaitsee kuitenkin lähempänä Allensteinin kaupunkia, noin 30 kilometrin päässä Tannenbergin kylästä, joten alkuvaiheessa taistelua kutsuttiinkin Allensteinin taisteluksi.^[3]

Muistomerkki

Tannenbergin taistelupaikalle pystytettiin vuosina 1924–1927 valtava muistomerkki, joka muistutti kahdeksankulmion muotoista linnoitusta. Hindenburgin kuoltua vuonna 1934 siitä tehtiin hänen hautapaikkansa. Saksalaiset kuitenkin evakuoivat hänen jäännöksensä vetäytyessään Itä-Preussista toisen maailmansodan loppuvaiheessa vuonna 1945. Sodan jälkeen alue liitettiin Puolaan ja monumentti hävitettiin.^lähde?