Tarrain

Tarrain on hissin tärkein turvalaite.^[1] Jos hissin nopeus kasvaa liian suureksi, tarrain aktivoituu ja pysäyttää hissin.^[2][3] Yleensä vähintään hissikori tulee varustaa tarraimilla, ja tästä säännöstä on poikettu harvoin.^[4] Mikäli hissin vastapainon vapaa putoaminen aiheuttaisi vaaraa, on myös vastapaino varustettava tarraimella.^[5] Joissain tapauksissa tarrain saattaa olla yhdistetty nostomekanismiin.^[6] Hissin nopeudenrajoitin kytkee tarraimen päälle tunnistaessaan ylinopeuden. Tarrain tarttuu hissin johteeseen ja pysäyttää hissin.^[7]

Nykyaikaisten hissien tarraimet ovat useimmin luisutarraimia. Myös salpatarraimia on käytössä. Luisutarraimen suosio johtuu nykyaikaisten hissien nopeudesta. Luisutarrain mahdollistaa tasaisemman ja pidemmän hidastuksen kuin salpatarrain. Salpatarraimet, jotka ovat kiilatarraimia tai rullatarraimia, pysäyttävät hissikorin hyvin äkillisesti, ja siksi ne soveltuvat vain hitaisiin hisseihin.^[8][9] Tarraimen ohjaus on mekaaninen. Tarrainmekanismi seuraa nopeudenrajoittimen köyden kireyttä, ja liian kireä tai löysä köysi kytkee tarraimen päälle.^[7][10]

Historia

Elisha Otis esitteli keksimänsä hissin turvalaitteen toimintaa maailmannäyttelyssä New Yorkin Kristallipalatsissa vuonna 1854.

1800-luvulla teollistuminen oli lisännyt kaivostoimintaa, ja kaivoksissa käytettiin yleisesti hissejä myös henkilöiden kuljetukseen. Hissit olivat alkuun vailla minkäänlaisia turvalaitteita. Hissikoneen käyttäjän vastuulla oli, että hissi pysähtyi oikealle tasolle. Toisinaan hissin köysi katkesi, eikä mikään pysäyttänyt tai hidastanut hissin putoamista ennen hissikuilun pohjaa. Kuolemantapaukset kaivoshisseissä olivatkin yleisiä.^[11]

Englantilainen John Foster julkaisi tammikuussa 1841 kuvauksen keksimästään tarraimeksi tunnistettavasta hissin turvalaitteesta.^[12] Fosterin keksimässä turvalaitteessa oli hissikoriin nivelletyt ulokkeet, jotka nostoköyden ja kettinkien kireys piti normaaliasennossa osoittamassa viistoon alaspäin siten, etteivät ne haitanneet hissin kulkua. Jos nostoköysi katkesi, kettingin jännitys kiskaisi kettingin ja köyden alas kääntäen samalla nivelletyt ulokkeet vaakasuoraan asentoon, jolloin ne tarttuivat hissikuilun poikittaisiin tukipalkkeihin ja pysäyttivät hissikorin putoamisen. Näin hissikori putosi enintään kolme jalkaa alaspäin ennen pysähdystä.^[13][14] Fosterin ideoima hissin turvalaite otettiin käyttöön Evenwoodin hiilikaivoksessa.^[15]

Yhdysvalloissa Elisha Otis keksi ja patentoi tarraimen hienostuneemman version, jossa tarrain pysäytti hissin putoamisen hissin johteisiin tehtyjen pykälien avulla. Nostoköyden katkeamisesta johtuva köyden jännityksen katoaminen oli ainoa tarrainta ohjannut signaali. Otis tehosti tarraimen toimintaa jousilla, jotka pakottivat pysäytyskiilat johtimien pykälien väliin. Hissikorin pysähdys oli lähes välitön, ja pudotusmatka oli korkeintaan kahden pykälän välimatka.^[16] Otis esitteli keksintöään New Yorkin maailmannäyttelyssä vuonna 1854 nousemalla hissillä korkealle yleisön nähden ja antamalla apulaisen katkaista nostoköyden.^[17]