Tatra T128
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Tatra T128 oli tšekkoslovakialaisen Tatran vuosina 1951–1952 valmistama kaksiakselinen, nelivetoinen maastokuorma-auto. Se suunniteltiin kiireellisellä aikataululla Tšekkoslovakian asevoimien käyttöön. Auto perustui pitkälti raskaamman T111-mallin rakenteeseen.[1]
Remove ads
Tausta
1940-luvun lopulla koko Tšekkoslovakian autoteollisuus oli kansallistettu. Tätä seuranneiden uudelleenjärjestelyjen jälkeen jäljelle jäi vain kolme valmistajaa: Tatra, Škoda ja Praga. Autoteollisuuden hallinnasta vastannut puolustusministeriön alainen Tšekkoslovakian Auto- ja ilmailuteollisuus (Československé Závody Automobilové a Letecké; ČZAL) päätti ensin, että Tatran osaksi tulisi iskutilavuudeltaan yli 1 500-kuutioisten henkilö- ja kuorma-autojen valmistus. Tämän seurauksena suositun T57-pikkuauton valmistus lopetettiin. Vuonna 1951 ČZAL päätti että Tatran tulee keskittyä raskaiden kuorma-autojen valmistukseen, ja Tatraplan-henkilöauton valmistus siirrettiin Škodalle Mladá Boleslaviin.[3]
Tatra määrättiin valmistamaan uutta, sotilaskäyttöön suunniteltua V3T-maastokuorma-autoa. Malli ei ollut alun perin Tatran suunnittelema ja sen rakenne poikkesi yrityksen omista tuotteista, joten päätökseen suhtauduttiin kielteisesti.[2] Perusteellisen tarkastelun jälkeen todettiin, että tuotteistaminen olisi vaatinut huomattavia muutoksia valmistuslinjoihin ja -menetelmiin. Vaadittavia investointeja ei haluttu tehdä ja erityisesti päätös henkilöautotuotannon päättämisestä oli ollut karvas pala. Päästäkseen eroon hankalasta tilanteesta Tatra esitti että suunnittelisi itse vastaavan auton, joka pohjautuisi olemassa oleviin komponentteihin.[4]
Remove ads
Suunnittelu
Auton alustavat suunnitelmat laadittiin yhdessä yössä kymmenen insinöörin voimin. Rakenne pohjautui lähes täysin raskaan T111-mallin osiin.[2] Julius Mackerle vastasi moottorin suunnittelusta.[5] Pohjana oli T111:n ilmajäähdytteinen V12-diesel, josta Mackerle teki lyhennetyn, 8-sylinterisen version. Testausvalmis prototyyppi valmistui 72 päivässä.[2]
Armeija järjesti vertailutestin T128:n, V3T:n sekä neuvostoliittolaisen ZIS:n kesken. T128 voitti muut maastokelpoisuudessaan, joten se valittiin tuotantoon.[2]
Remove ads
Teknisiä tietoja
Moottori
Auton voimanlähteenä oli nelitahtinen ilmajäähdytteinen V8-diesel, jonka sylinteririvien välinen kulma oli 75°. Moottorissa oli kuivapohjavoitelu ja kaksi jäähdytyspuhallinta. Kummassakin puhaltimessa oli 12 voltin laturi.[1] Käynnistysmoottori toimi 24 voltin jännitteellä, mutta auton sähköjärjestelmä oli muilta osin 12-volttinen.[2]
Voimansiirto ja alusta
Moottorilta voima välittyi kuivan yksilevyisen kytkimen kautta viisivaihteiseen vaihteistoon, jonka jatkeena oli kaksiportainen alennusvaihde. Sekä vaihteisto että alennusvaihde olivat samoja, joita käytettiin T111-mallissa.[1] Välitystä oli hieman muutettu korkeamman huippunopeuden saavuttamiseksi.[2]
Alennusvaihteelta kulki voimansiirtoakselit auton kantavana rakenteena toimineen keskusputkirungon sisällä etu- ja taka-akseleille, joilla kummallakin oli heilurityyppinen erillisjousitus.[1] Akseleilla oli tasauspyörästöjen lukot.[2] Jousituksena kaksi vinottain asennettua puolielliptistä lehtijousta, joista kumpikin oli kytketty pyörän puoleisesta päästään vetoakseliputkeen ja toisesta päästään sekä keskeltä runkorakenteeseen.[1] Ratkaisu oli aikanaan harvinainen.[2]
Käyttöjarruina oli paineilmatoimiset rumpujarrut. Seisontajarru oli rakennettu keskusputkirungon takapäähän ja vaikutti kahden jarrukengän välityksellä voimansiirtoakselin päässä olleeseen jarrurumpuun.[1] Jarrut olivat täysin vastaavat kuin T111-mallissa.[1]
Ohjaamo ja varusteet
Auton ohjaamo oli sama kuin T111-mallissa lukuun ottamatta kojelautaa. Polttoainetankin tilavuus oli 100 litraa. Jotkut yksilöt varustettiin vinssillä, jossa oli 60 metrin pituinen vaijeri.[2]
Suorituskyky
Auton huippunopeus oli 80 km/h. Mäennousukyky oli 58 % ja suurin lähestymiskulma 44°. Kääntösäde oli 9,5 metriä.[2]
T128 oli eräs ensimmäisistä autoista, joissa käytettiin matalapainerenkaita. Tämä paransi auton maastokelpoisuutta pehmeällä alustalla.[4] Auto oli kantavuuteensa nähden erittäin raskas, sillä T111-malliin suunnitellut rakenteet olivat ylimitoitettuja tässä kokoluokassa.[1]
Remove ads
Tuotanto
Autoa valmistettiin kahden vuoden aikana yli 4 000 kappaletta. Sen pohjalta laadittiin prototyyppimallit T130 ja T131, jotka eivät kuitenkaan edenneet tuotantoon.[4]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads