Techichi muistutti kettua. Se oli pieni, hoikka, pienipäinen, suippokuonoinen ja pystykorvainen. Väritys oli joko ruskea, musta, ruskeavalkoinen tai mustavalkoinen.^[1]

Rodun levinneisyysalue ulottui Pohjois-Amerikan itärannikolta Väli-Amerikan kautta Etelä-Amerikan luoteisosiin, mutta Meksiko vaikutti olleen sen varsinainen pääalue. Esikolumbiaaniset intiaanit käyttivät sitä lähinnä ruokana, joskin pentuja annettiin lasten leikkikumppaneiksi. Muutamia jalostusyksilöitä käytettiin tuottamaan niin monta jälkeläistä kuin mahdollista. Nuoret urokset jotka oli tarkoitus syödä kastroitiin, jotta ne lihoivat mahdollisimman paljon.^[1]

Ensimmäinen eurooppalainen, joka teki havainnoin techichistä, oli espanjalainen tutkimusmatkailija Francisco Hernandez vuonna 1578. Espanjalaisilla tutkimusmatkailijoilla oli usein pulaa ruuasta, joten hekin söivät tarpeen tullen paikallista koiranlihaa – on arvioitu, että he söivät yhteensä vähintään 100 000 rodun edustajaa tutkimusmatkojensa aikana. 1800-luvulle mennessä rotu olikin jo kuollut sukupuuttoon.^[1]