Teokratia
valtiomuoto, jossa uskonnollisella instituutiolla on ylin valta From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Teokratia (kreik. θεοκρατία, theokratía ’jumalan valta’) on valtiomuoto, jossa hallitsija käyttää valtaa jumalan edustajana, koska jumalalla katsotaan olevan ylin hallintovalta.[1][2] Teokraattinen hallinto oli tyypillistä varhaisille korkeakulttuureille. Monissa teokratioissa hallitsijat ovat papiston jäseniä, ja valtion oikeusjärjestys perustuu uskonnolliseen lakiin. Euroopan historiassa monet monarkit ovat oikeuttaneet valtansa jumalallisella oikeudella. Nykyisiä esimerkkejä teokratioista ovat islamilainen Iran ja paavin johtama Vatikaanivaltio.[3][2]
Remove ads
Historia
Termin teokratia otti käyttöön 100-luvun lopulla historioitsija Josephus, viitaten juutalaisiin.[4][3] Teokratian oikeutus perustuu jumalallisen hallintovallan uskolliseen toimeenpanoon.[3]
Teokratiaa on esiintynyt erilaisissa muodoissa. Teokratiassa hallitsijana voidaan pitää Jumalaa tai jumalia, yleensä jonkun ihmisen edustamana. Teokratiaa voidaan myös hallita paljastetun Jumalan lain mukaan, jolloin sitä kutsutaan teonomiaksi. Pappisvallassa eli hierokratiassa hallitsee papisto.[3]
Teokratiat ovat olleet historiassa hyvin yleisiä. Niihin on lukeutunut heimoyhteisöjä, kuningaskuntia, kaupunkivaltioita ja imperiumeja.[3] Teokratioiden jumalkuninkaita, Auringosta laskeutuneita jumalia tai -jumalattaria, ovat olleet esimerkiksi Inkavaltakunnan inkat ja Japanin keisari. Joissain teokratioissa jumalallisena johtajana ja jumalan edustajana on toiminut ihminen, kuten karismaattinen johtaja, kuningas tai pappi. Tällaisia jumalten edustajia ovat olleet esimerkiksi Heprealaisessa Raamatussa kuvatut kansanjohtajat Mooses ja Joosua. Myös moni eurooppalainen monarkki on väittänyt, että heillä on jumalallisen oikeus hallita.[3]
Jean Calvin (1509–1564) johti Geneven teonomista kristillistä kaupunkivaltiota ”jumalallisen lain” pohjalta,[3] ja samoin myös puritaanit johtivat Uuden-Englannin siirtokuntia Pohjois-Amerikassa.[5][6]
Japanin keisari ei ole koskaan kiistänyt olevansa jumalallinen hallitsija, mutta hän on lakannut 1900-luvulla puhumasta siitä. Saudi-Arabia oli wahhabiittien teokratia ennen Saudien hallitsijasukua vuonna 1932. Tiibet oli buddhalainen teokratia ennen kiinalaismiehitystä ja dalai-laman pakoa 1950-luvulla. Iranista tuli islamilainen tasavalta vuonna 1979.[3] Toinen nykyajan esimerkki teokraattisesta valtiosta on paavin johtama Vatikaanivaltio.[2]
Jotkut pitävät Yhdysvaltojen kristillisen oikeiston tavoitteita teokraattisina.[7][8]
Remove ads
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads