Terrakotta

Terrakotta (ital. terra cotta = poltettu savi) tarkoittaa lasittamattomia^[1] ja matalassa lämpötilassa poltettuja savesta tehtyjä huokoisia keramiikkaesineitä. Näiden esineiden väri vaihtelee kellertävästä punaisenruskeaan riippuen saven mineraaleista,^[1] polttouunin lämpötilasta ja polton pituudesta. Nykyisiä punasavesta tehtyjä taloustavaroita, kuten lasittamattomia kukkaruukkuja, sanotaan punasavituotteiksi ja termiä terrakotta käytetään taide-esineistä.^[2] Terrakotta-termiä voidaan joskus käyttää myös lasitetuista, mutta huokoiselle ja punertavalle perusaineelle tehdyistä esineistä.

Intialainen terrakottaveistos Hanuman-jumalasta.

Mesopotamiassa terrakotasta tehtiin pieniä veistoksia, joko valamalla tai muovailemalla, mutta erilaisten käyttöesineiden materiaalina sitä on käytetty jo paljon varhaisemmalla ajalla. Kaikki tunnetut antiikin kansat ovat valmistaneet terrakotasta monenlaisia käyttö- ja koriste-esineitä.

Keskiajalla terrakottaa käytettiin myös ornamenttitaiteen raaka-aineena sekä erilaisten veistosten valmistuksessa, ja se kelpasi hyvin arvokkaidenkin teosten materiaaliksi.