The Exploited
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
The Exploited on skotlantilainen punkbändi, joka perustettiin vuonna 1978 Edinburghissa. Se on tunnetuimpia hardcore-punk-yhtyeitä. Yhtyeen perustaja ja keulakuva on Wattie Buchan, joka on ollut sen ainoa pysyvä jäsen. Yhtyeen ensimmäinen albumi Punk’s Not Dead julkaistiin vuonna 1981.[1]
Remove ads
Ura

The Exploited perustettiin 1978 West Grantonissa, Edinburghin rapistuneessa työläiskaupunginosassa, missä Wattie Buchanin johdolla vakiintui Exploitedin ensimmäiseen kokoonpano: Wattie – laulu, Steve Hay – kitara, Mark Patrizio – basso ja Dru Stix rummut.[1]
Tällä kokoonpanolla äänitettiin debyyttisingle ”Army Life” / ”Fuck the Mods” / ”Crashed Out”, joka julkaistiin vuonna 1980. Sitä seurasi nopeasti toinen single, ”Exploited Barmy Army” / ”I Believe in Anarchy” / ”What You Gonna Do”, joka ilmestyi jo muutamaa kuukautta myöhemmin, kun Steve Hay ja Mark Patrizio oli korvattu kitaristi Big John Duncanilla ja basisti Gary McCormackilla.[1]
Single menestyi hyvin Britannian indie-listoilla, ja levy-yhtiö Secret Records teki bändin kanssa sopimuksen. Tämä kokoonpano ehti äänittää yhtyeen ensimmäisen LP:n Punks Not Dead (1981), joka nousi yllättäen sijalle 20 Britannian albumilistalla ja johti The Exploitedin esiintymiseen jopa Top of the Pops -TV ohjelmassa.[1]
The Exploited julkaisi saman vuoden lopulla livealbumin On Stage oman levymerkkinsä kautta. Seuraava studiolevy Troops of Tomorrow (1982) esitteli uuden rumpalin Danny Heatleyn, joka korvasi Dru Stixin. Kun bändi julkaisi seuraavan levynsä, Wattie oli riitaantunut sekä levy-yhtiön että muun yhtyeen kanssa.[1]
Let’s Start a War … Said Maggie One Day (1983) ilmestyi Pax Recordsin kautta, ja sillä soittivat Wattien lisäksi kitaristi Karl Morris, basisti Billy Dunn ja rumpali Willie Buchan (Wattien veli). Kun yhtyeen uusi levy-yhtiö Pax ajautui talousvaikeuksiin, yhtye levytti seuraavan albuminsa Horror Epics (1985) belgialaiselle Konexion Recordsille. Heavy metal -musiikkiin erikoistunut Combat Records julkaisi sen Yhdysvalloissa ja Dojo Britanniassa vuonna 1986. Samana vuonna ilmestyi myös uusi livelevy Live at the Whitehouse, joka oli nauhoitettu 9:30 Clubilla Washingtonissa Yhdysvalloissa huhtikuussa 1985.[1]
Heavy metallin vaikutus oli hiipinyt The Exploitedin soundiin jo jonkin aikaa, ja se nousi keskiöön trash metal -albumilla Death Before Dishonour (1987), jolla soittivat Wattie ja Willie Buchan, kitaristi Nigel Swanson ja basisti Tony Lochiel. Useiden livejulkaisujen jälkeen yhtye palasi studioon levyttämään albumin The Massacre (1990) Rough Justice Recordsille. Kokoonpanoon kuuluivat tällöin Wattie, kitaristi Gordon Balfour, basisti Mark Smellie ja rumpali Tony Martin.[1]
Vuoden 1996 Beat the Bastards oli Buchanin perheprojekti: Wattien ja Willien lisäksi mukana oli kolmas veli Jamie Buchan kitarassa ja Jim Gray bassossa. Vuonna 2003 ilmestyi Fuck the System, jolla soittivat Wattie ja Willie Buchan, kitaristi Robbie ”Steed” Davidson ja basisti Arthur Dalrymple. Levy julkaistiin Britanniassa Dream Catcherin ja Yhdysvalloissa Spitfire Recordsin kautta, joka tarjosi sekä sensuroimattoman version että ”puhtaan” radioeditin nimellä F@#k the System.[1]
The Exploited on pysynyt yhtenä aktiivisimmista kiertuebändeistä brittipunkin historiassa. Yhtye on julkaissut edelleen live- ja arkistomateriaalia, kuten vuoden 2022 Apocalypse Punk Tour 1981, joka sisälsi harvinaisia äänityksiä yhteiskiertueelta, jolla The Exploited esiintyi Anti-Pastin, Chron Genin ja Dischargen kanssa.[1]
The Exploited -yhtyeen vanha kitaristi Big John Duncan on sittemmin tullut tunnetuksi yhtyeissä Goodbye Mr MacKenzie ja Angelfish, joiden laulajana toimi Garbage-yhtyeen laulaja Shirley Manson. Sen lisäksi Big John Duncan on toiminut roudarina ja ääniteknikkona yhtyeille Ministry, Twisted Sister ja Nirvana.[2]
Remove ads
Jäsenet
- Wattie Buchan – laulu
- Robbie Davidson – kitara
- Irish Rob – basso
- Dominic Hardy – rummut
Entiset jäsenet
Kitara
- Hayboy (Steve) (1979–1980)
- ”Big” John Duncan (1980–1983)
- Karl ”Egghead” Morris (1983–1985)
- Mad Mick (1985)
- Nig(el) (1985–1990)
- Gogs (Gordon Balfour) (1989–1991)
- Fraz (Fraser Rosetti) (1991–1995)
- Arf(Arthur Dalrymple) (1996–1998)
Basso
- Mark Patrizio (1979–1980)
- Gary MacCormack (1980–1983)
- Billy Dunn (1983–1984, 1996–1997)
- Wayne Tyas (1984–1985, 1986)
- ”Deptford” John Armitage (1985–1986)
- Tony (1986–1987)
- Smeeks (Mark Smellie) (1988–1993)
- Jim Gray (1993–1996)
- Dave Peggie (2002–2003)
Rummut
- Jim Park (1979)
- Dru Stix (Andrew Campbell) (1979–1982)
- Danny Heatley (1982)
- Steve Roberts (1982)
- Tony Martin (1989–1991)
- Reiner (1997)
- Wullie Buchan (ajoittain vuoteen 2023 asti)
Remove ads
Diskografia
- Punk’s Not Dead (1981)
- Troops of Tomorrow (1982)
- Let’s Start a War (1983)
- Horror Epics (1985)
- Death Before Dishonour (1987)
- The Massacre (1990)
- Beat the Bastards (1996)
- Fuck the System (2003)
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads
