Tinalasite

Tinalasite on keramiikan valmistuksessa käytetty lasite, joka pohjautuu lyijylasitteeseen. Se on valkoinen, kiiltävä ja läpinäkymätön. Tinalasitusta on käytetty mm. fajanssin ja majolikan lasittamiseen, sekä saniteettiposliineissa.^[1]

Ranskalaisia fajanssiastioita.

Historiaa

Varhaisimmat tinalasitetut keramiikkaesineet tehtiin nähtävästi nykyisen Irakin alueella 700-luvulla.^[2] Mesopotamiasta ne levisivät Egyptiin 900-luvulla, ja sieltä muslimien hallitsemaan Andalusiaan. 1200-luvulla tinalasitteet levisivät Mallorcan kautta Italiaan, minkä takia tinalasitettuja esineitä kutsuttiin Italiassa nimellä "majolica" Mallorcan mukaan. Italiasta tekniikka levisi muualle Eurooppaan, ja mm. Hollannin Delftissä ja Englannissa valmistettiin runsaasti tinalasitettua keramiikkaa.

1700-luvun loppupuolella posliinin halpeneminen ja Englannissa kehitetty kermatavara (creamware) johtivat tinalasitetun käyttökeramiikan tuotannon romahdukseen. Tinalasitusta on käytetty paljon koriste-esineiden ja kaakelien, esim. azulejo-laattojen valmistuksessa.

Nykyään tinalasitusta on käytetty (usein yhdessä zirkoniumin kanssa) saniteettiesineiden (pesualtaat, WC-pöntöt ym.) lasitteena.^[3]

Prosessi

Jauhemaista tina(IV)oksidia.

Tinalasitteissa käytetään tinadioksidia (SnO₂). Hienojakoinen tinaoksidi on lasitteessa suspensiona, sirottaen ja absorboiden valoa. Mitä lähempänä tinaoksidipartikkelien koko on näkyvän valon aallonpituutta (n. 100-1000 nm), sitä läpinäkymättömämpi lasitteesta tulee.^[4] Korkeampi polttolämpötila johtaa tinaoksidin sulamiseen, jolloin lasitteesta tulee läpikuultavampi; toisaalta lasitteen lyijy kannustaa tinaoksidin uudelleenkiteytymiseen, mikä johtaa opaakimpaan lopputulokseen.^[4]