Transsukupuolisuus
henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Transsukupuolisuus (vanh. transseksuaalisuus) tarkoittaa että henkilö identifioituu eli kokee kuuluvansa hänelle syntymässä kehon rakenteen perusteella määritellyn biologisen sukupuolen suhteen vastakkaiseen sosiaaliseen sukupuoleen[1][2]. Tämä sukupuoli-identiteettiin liittyvä sukupuoliristiriita saattaa aiheuttaa sukupuolidysforiaa, eli voimakasta pahaa oloa ja ahdistuneisuutta.
.svg)
Transsukupuoliset kokevat syntymässä määritellyn sukupuolensa ja siihen liittyvät fyysiset piirteet ja yhteiskunnan opettamat sukupuoliroolit itselleen vieraiksi ja usein myös ahdistaviksi ja vastenmielisiksi.[1][2] Transsukupuoliset muodostavat sukupuolivähemmistön, jonka kooksi arvioitiin vuonna 2015 noin prosentti väestöstä[3]. Viime vuosina on kuitenkin havaittu, että jopa noin 4 prosenttia nuoruusikäisistä ei identifioidu biologiseen sukupuoleensa[4].
Osa transsukupuolisista käy läpi fyysisen sukupuolen korjausprosessin, jossa kirurgisin ja hormonaalisin toimin kehoa muutetaan lähemmäs hänen identiteettinsä mukaista sukupuolta.[1][2] Osalla transsukupuolisista ei ole sukupuolidysforiaa tai se on vähäistä eivätkä korjaushoidot ole tarpeen. Hoidot ovat monissa maissa myös kalliita, sekä niihin pääseminen voi olla vaikeaa sekä epämiellyttävää.[5] Myös sosiaaliset syyt kuten perhesuhteet voivat heikentää mahdollisuuksia hoitoon. Osa transsukupuolisista pyrkii salaamaan syntymässä määritellyn sukupuolensa muun muassa ympäristön kielteisen asenteen eli transfobian, syrjinnän tai väkivallan ehkäisemiseksi[6][7]. Sukupuolimerkinnän ja nimen vaihtaminen lievittää usein sukupuolidysforiaa ja parantaa henkilön henkistä hyvinvointia.[8]
Transsukupuolisuutta ei pidetä sairautena eikä häiriönä. Sukupuoli-identiteetin ja kehon väliseen ristiriitaan saattaa liittyä kuitenkin paljon henkistä kärsimystä ja psykososiaalisen toimintakyvyn laskua. Tällöin voidaan diagnosoida seksuaaliterveyden häiriö, jotta hän olisi oikeutettu saamaan lääketieteellisiä sukupuolenkorjaushoitoja.[9][10][11] Eheytyshoito, joka tähtää sukupuoli-identiteetin muuttamiseen on osoittautunut vaikutuksettomaksi sekä turhaa psyykkistä kuormitusta aiheuttavaksi[12].
Remove ads
Termejä
Transnainen (engl. male to female, MtF) on transsukupuolinen henkilö, joka identifioituu naiseksi ja transmies (engl. female to male, FtM) identifioituu mieheksi[13]. Cissukupuolinen tarkoittaa henkilöä, joka ei ole transsukupuolinen.[14]
Transsukupuolisuudesta on aiemmin käytetty englannin kielen termistä transsexuality johdettua nimitystä transseksuaalisuus. Tätä pidetään vanhentuneena käännöksenä, koska transsukupuolisuudesta ei pysty päättelemään henkilön seksuaalisuutta.
Remove ads
Läheiset käsitteet ja käytännöt
Muunsukupuolisuus
- Pääartikkeli: Muunsukupuolisuus
Osa muunsukupuolisista henkilöistä identifioituu myös transsukupuolisiksi. Muunsukupuoliset identiteetit eivät ole pelkästään miehisiä tai naisellisia. Muunsukupuoliset henkilöt voivat kokea liikkuvansa miesten ja naisten roolien välillä (sukupuolijoustavuus) tai olevansa sekä maskuliinisia että feminiinisiä samanaikaisesti (androgyynisyys). Androgyynit henkilöt puolestaan voivat identifioitua sukupuolen ulkopuolisiksi tai sukupuolettomiksi, sukupuolien väliin, sukupuolten yli liikkuviksi tai useita sukupuolia samanaikaisesti ilmentäviksi. Muunsukupuoliset identiteetit ovat riippumattomia seksuaalisesta suuntautumisesta.[15]
Ristiinpukeutuminen
- Pääartikkeli: Ristiinpukeutuminen
Ristiinpukeutuja eli transvestiitti on henkilö, joka pukeutuu vaatteisiin, jotka on määritelty vastakkaisen sukupuolen vaatteiksi.[16] Yorkin yliopiston filosofian professori Michael A. Gilbert määrittelee ristipukeutumisen seuraavasti: ristipukeutuja on henkilö, joka identifioituu tiettyyn sukupuolensa ja joka on syntymässä määritelty kuuluvaksi kyseiseen sukupuoleen, mutta joka käyttää vastakkaisen sukupuolen vaatteita nimenomaan siksi, että ne ovat vastakkaisen sukupuolen vaatteita.[17] Tämä määritelmä sulkee pois henkilöt, jotka käyttävät vastakkaisen sukupuolen vaatteita muista syistä, kuten elantonsa vuoksi pukeutuvat sukupuolijäljittelijät, rooleja esittävät näyttelijät, yksittäiset henkilöt jotka nauttivat naamiaisista ja niin edelleen.[18]
Ristipukeutujat eivät tyypillisesti identifioidu vastakkaisen sukupuolen kanssa, halua olla sitä eivätkä yleensä omaksu vastakkaisen sukupuolen käyttäytymistä tai käytäntöjä, eivätkä he yleensä halua muuttaa kehoaan lääketieteellisin tai kirurgisin keinoin. Suurin osa ristipukeutujista identifioituu heteroseksuaaleiksi.
Drag
- Pääartikkeli: Drag
Drag on sukupuolirooleilla leikitteleviä vaatteita ja meikkiä, joita käytetään esiintymistä tai viihdyttämistä varten. Drag-esitys sisältää kokonaisvaltaisen esiintymisen vaatteiden ja meikin lisäksi. Drag voi olla teatterimaista, koomista tai groteskia. Drag queenit on joskus nähty naisten karikatyyreina. Drag-taiteilijoilla on pitkä perinne HLBTIQ-kulttuurissa.[19]
Drag-esiintyjiä ei lähtökohtaisesti pidetä transsukupuolisina. Osalle transsukupuolisista drag-yhteisöt ovat kuitenkin toimineet turvallisena ympäristönä sukupuoli-identiteetin tutkimiselle. Jotkut drag-esiintyjät, kuten Carmen Carerra, ovat myöhemmin kertoneet olevansa transsukupuolisia.[20]
Remove ads
Sukupuoliristiriita ja -dysforia
- Pääartikkeli: Sukupuolidysforia
Transsukupuolisuuteen liittyy usein voimakas sukupuoliristiriidan ja sukupuolidysforian tunne. Dysforiaa voivat aiheuttaa niin fyysiset kuin sosiaalisetkin tekijät.[21]
Kehodysforiasta kärsivä voi kokea murrosiän aiheuttamat kehon muutokset vääränlaisiksi ja pyrkiä peittämään kehossaan tapahtuvia muutoksia esimerkiksi sitomalla rintansa. Sukupuolityyppiset ominaisuudet kuten lantion muoto tai puheääni voivat tuntua omaan kehoon ja identiteettiin sopimattomilta ja vääriltä. Sosiaalista dysforiaa voivat aiheuttaa muun muassa muiden ihmisten fyysisten ominaisuuksien perusteella itseen liitetyt sukupuolirooliodotukset ja sukupuolittunut puhe. Monet transsukupuoliset vetäytyvätkin dysforian vuoksi sosiaalisista tilanteista ja ihmissuhteiden solmimisesta voi tulla hankalaa.[21][6] Myös kokemus seksuaalisesta traumasta tai pahoinpitelystä voi lisätä omien genitaalialueiden tai rintojen kokemista vieraiksi ja ahdistaviksi.[22]
Transsukupuolisuus voi ilmetä missä iässä ja kehitysvaiheessa tahansa. Monet transsukupuoliset kuvaavat sukupuoliristiriidan kokemusten ajoittuvan ensimmäistä kertaa varhaislapsuuteen, mutta transsukupuolisuus voi ilmetä myös aikuisiässä ilman aikaisempia kokemuksia ja ilman vahvaa kehodysforian tuntemusta.[23] Kehodysforian kokeminen ei kuitenkaan ole transsukupuolisuuden kriteeri, eivätkä kaikki transsukupuoliset koe dysforiaa.[24]
Hoitamaton sukupuoliristiriita voi johtaa masennukseen, ahdistuneisuuteen ja aiheuttaa esimerkiksi epätoivon tai riittämättömyyden tunnetta[1][21]. Transsukupuolisten henkilöiden itsemurhariski on moninkertainen verrattuna muuhun väestöön. Vaikka enemmistö tutkimuksista viittaa sukupuolenkorjaushoitojen vähentävän itsetuhoisuutta, tutkimusnäyttö kärsii metodologisista puutteista.[25] Omilta vanhemmilta saatu henkinen tuki vähentää merkittävästi transnuorten itsemurhariskiä.[26]
Hyvinvointi ja mielenterveys
Transsukupuolisten mielenterveyteen liittyvät haasteet ovat vahvasti yhteydessä vähemmistöstressiin.[27] Tutkimusten mukaan transsukupuoliset kohtaavat syrjintää ja marginalisaatiota noin joka neljäntenä päivänä. Tällaiset stressitekijät vaikuttavat suoraan mielenterveyteen ja hyvinvointiin, aiheuttaen masennusta ja ahdistusta.[28] Vähemmistöstressin vaikutukset toimivat useiden mekanismien kautta, mukaan lukien sisäistetyn stigman[29], ruminaation (märehtivän ajattelun)[30] ja sosiaalisen eristäytymisen kautta, ja selittävät osaltaan korkeampia psyykkisen oireilun lukuja transsukupuolisilla.[28] Vuonna 2016 julkaistussa meksikolaistutkimuksessa havaittiin, että 90 prosenttia osanottajista oli kohdannut transsukupuolisuutensa vuoksi ongelmia kotona, koulussa tai työpaikalla.[31][32] Tanska poisti ensimmäisenä maana transsukupuolisuuden mielenterveyden häiriöiden luokituksesta[33].
Transsukupuolisten itsemurhariskin on havaittu olevan on noin 20–25 kertaa tavanomaista suurempi[34][35] ja sukupuolenkorjaushoitoihin pyrkivillä vastaanotoille saapuvilla transhenkilöillä on havaittu valtaväestöä huomattavasti korkeampi persoonallisuushäiriöiden esiintyvyys. Erityisen korkea on B-klusterin persoonallisuushäiriöiden osuus transnaisilla, joille tyypillistä on myös tavallista vaikeampi psykopatologinen profiili.[36][37][38] B-klusterin persoonallisuushäiriöt ovat yksi persoonallisuushäiriöiden pääryhmistä, joista epävakaa persoonallisuus on yleisin transväestössä.[39] Tutkimuksissa korostetaan, että transhenkilöiden kokema pitkäaikainen syrjintä ja invalidointi voivat johtaa oireisiin, jotka muistuttavat persoonallisuushäiriön piirteitä.[40][41] Lisäksi diagnooseissa on havaittu olevan ennakkoluuloisuutta: transhenkilöille diagnosoidaan persoonallisuushäiriöitä useammin kuin cissukupuolisille, vaikka taustalla olevien psykopatologioiden tasoissa ei olisi eroa.[42][43]
Remove ads
Sukupuolta vahvistava hoito
- Pääartikkeli: Sukupuolta vahvistava hoito
Sukupuolta vahvistava hoito on ainoa toimivaksi todistettu keino lievittää transsukupuolisuudelle tyypillistä sukupuoliristiriitaa.[45][46] Prosessi on yksilöllinen ja koostuu erilaisista hormonaalisista, kirurgisista ja psykiatrisista hoidoista sekä sosiaalisista ja juridisista muutoksista.[46][47] Hoitojen tavoitteena ei ole vaihtaa henkilön kokemaa sukupuoli-identiteettiä, vaan korjata fyysinen ja sosiaalinen sukupuoli vastaamaan olemassa olevaa identiteettiä.[13] Fyysisiin hoitoihin kuuluvat sukupuolihormonihoidot (esim. testosteroni, estrogeeni) sekä erilaiset leikkaushoidot (esim. rintojen poisto ja sukuelinten muotoilu).[46][47][48][49][50] Sosiaalinen puoli kattaa esimerkiksi nimen vaihdon, "kaapista ulos tulemisen" ja pukeutumistyylin muuttamisen.[47] Suomessa juridisen sukupuolen vahvistaminen on nykyään ilmoitusasia, joka on irrotettu lääketieteellisistä vaatimuksista.[51] Hoitojen tulokset ovat pääosin myönteisiä, ja suurin osa kokee niistä merkittävää hyötyä[52], mutta niihin liittyy myös riskejä ja haasteita.[53]
Remove ads
Taustatekijät
Laaja brittiselvitys osoitti vuonna 2024, että transsukupuolisuuteen ei ole löytynyt selkeää selitystä geeneistä, aivorakenteista eikä hormoneista. Tietyt biologiset tekijät selittävät silti transsukupuolisuutta ainakin joissain tapauksissa. Osa aiemmasta tutkimuksesta osoittautui heikkolaatuiseksi.[54] Nykytiedon mukaan sukupuoli-identiteetin kehittyminen ja muuttuminen on useiden sikiö- ja nuoruusajan hormonaalisten, geneettisten sekä joidenkin psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden summa. Varsinaista aikuisiän transsukupuolisuutta arvioidaan selittävän kuitenkin yksinomaan geneettiset ja sikiöajan hormonaaliset tekijät, koska sosiaalisen kasvuympäristön yhteyttä transsukupuolisuuteen ei ole pystytty osoittamaan.[21][55][56][57][58]
Hormonaaliset tekijät
Sukupuoli-identiteetin kehityksen uskotaan määräytyvän ainakin osittain sikiönaikaisen testosteronipitoisuuden ohjaaman aivorakenteiden maskulinisaation tai sen puuttumisen tuloksena. Ulkoiset sukupuolielimet kehittyvät aivorakenteista itsenäisesti eri vaiheessa sikiönkehitystä, eikä aivojen maskulinisaation astetta voida päätellä ulkoisten sukuelinten perusteella. Normaalia alhaisempi testosteronipitoisuus tietyssä sikiönkehityksen vaiheessa johtaisi tällöin miespuolisen sikiön aivojen maskulinisaation estymiseen ja feminiinisen sukupuoli-identiteetin kehittymiseen. Naispuolisilla sikiöillä normaalia korkeampi testosteronipitoisuus aiheuttaisi vastaavasti aivojen maskulinisaatiota ja maskuliinisen sukupuoli-identiteetin.[57][58][59][60]
Poikkeavaa hormonitasapainoa on selitetty esimerkiksi lisämunuaishyperplasialla transmiesten tapauksessa sekä tiettyjen hormonireseptorigeenien alleeleiden aikaansaamilla muutoksilla hormoneiden vaikutusmekanismeissa.[61][62][63]
Käsitystä tukevat sikiöajan testosteronialtistukseen liittyviä piirteitä kartoittavat tutkimukset. Esimerkiksi etusormen ja nimettömän välinen suhde (2D:4D) vastaa transnaisilla keskimäärin cissukupuolisten naisten keskimääräistä suhdetta. Transmiehillä vastaavaa eroa ei ole kuitenkaan havaittu ja myös täydellisestä androgeeniresistenssistä (CAIS) kärsivillä henkilöillä on todettu maskuliinista sukupuoli-identiteettiä, viitaten myös muiden tekijöiden, kuin vain sikiöajan testosteronialtistuksen, vaikuttavan erityisesti maskuliinisen sukupuoli-identiteetin kehittymiseen.[64][65]
Geneettiset tekijät
Identtiset kaksoset ovat 28,38 % todennäköisyydellä molemmat transsukupuolisia, mikäli toinen kaksosista on transsukupuolinen. Epäidenttisillä kaksosilla vastaava luku on 0,34 %.[66] Ympäristövaikutukset huomioivaan, laajempaan kaksostutkimukseen perustuvan geneettisen analyysin mukaan transsukupuolisuuden periytyvyys voi olla jopa 62 %.[67] Transnaisten äideillä on havaittu olevan keskimääräistä enemmän sisaria kuin veljiä, ja erääksi transsukupuolisuuden syyksi onkin esitetty isoäidiltä periytyvää X-kromosomaalista leimautumista, jossa alun perin isoäidin isältä peritty X-kromosomi ei inaktivoidu oikein. Toisessa sukupolvessa virheellinen inaktivaatio voi johtaa miespuolisten sikiöiden varhaiseen keskenmenoon ja kolmannessa sukupolvessa feminisoivien geenien virheelliseen ekspressioon ja transsukupuolisuuteen.[68] Varsinaiset kromosomipoikkeavuudet selittävät transsukupuolisuutta vain erittäin harvoin.[69]
Transnaisten androgeenireseptorigeeneissä ja transmiesten estrogeenireseptorigeeneissä on havaittu joidenkin mikrosatelliittimarkkerien osalta tavallista suurempaa monistumista, joka saattaa omalta osaltaan vaikuttaa sikiöaikaiseen hormonitasapainoon ja hormonivälitteiseen aivojen maskulinisaatioon.[62][63] Transmiehillä myös sukupuolihormoneiden aineenvaihduntaa ohjaavan CYP17-geenin resessiivinen C-alleeli on merkittävästi yleisempi kuin cisnaisilla.[70]
Neuroanatomiset tekijät
Transsukupuolisten neuroanatomiset piirteet jakautuvat sekä syntymässä määritellylle että koetulle sukupuolelle tyypillisten piirteiden kesken ja transsukupuolisuutta onkin esitetty aivorakenteen perusteella erääksi intersukupuolisuuden muodoksi.[71]
Aivojen harmaan ja valkean aineen rakenne poikkeaa transsukupuolisilla heidän syntymässä määritellyn sukupuolensa keskimääräisistä rakenteista asettuen tyypillisesti miesten ja naisten keskiarvojen väliin.[72][73] Hypotalamuksen INAH3-tummakkeen ja runsaasti androgeeni- ja estrogeenireseptoreita sisältävän BSTc-tumakkeen koko ja solumäärä vastaavat transsukupuolisilla heidän kokemansa sukupuolen keskimääräistä kokoa ja solumäärää.[74] Myös seksuaalista halua ja parinmuodostusta ohjaavan kisspeptiini-hormonin vaste hypotalamuksen ARC-tumakkeessa vastaa transnaisilla cisnaisten vastetta.[75][76] Erot ovat havaittavissa hormonihoidoista riippumatta. BSTc:n rooli sukupuoli-identiteetin kehityksessä on epäselvä, sillä se kehittyy lopulliseen muotoonsa vasta aikuisiässä, mutta INAH3:n koko on iästä riippumaton.[77][78]
Aivokuvantaminen
Vuonna 2024 julkaistussa tutkimuksessa tekoäly pystyi ennustamaan 9-10-vuotiaiden lasten aivokuvista sekä fyysisen sukupuolen että sosiaalisen sukupuolen. Tutkimuksessa havaittiin, että vaikka nämä korreloivat voimakkaasti keskenään, ne liittyvät myös osittain erillisiin aivokuvioihin. Kun fyysisen sukupuolen vaikutus poistettiin analyysista tarkastelemalla tyttöjä ja poikia erikseen, sosiaalisen sukupuolen yhteys aivokuvioihin heikkeni merkittävästi. Tutkijat korostivat, että tulokset on saatu pienestä, pääosin sukupuolinormien mukaisesti käyttäytyvästä otoksesta, ja varoittivat tulkinnoista, jotka tukisivat sukupuoliessentialismia. Tutkimuksen rajoituksiin kuului muun muassa se, että sukupuolta mitattiin vain yhdellä ajanhetkellä staattisena ominaisuutena, mikä ei huomioi sukupuolen monimuotoisuutta ja mahdollista muuttuvuutta.[79]
Transsukupuolisten ihmisten aivokurkiainen on vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen mukaan rakenteeltaan enemmän heidän ilmoittamansa sukupuolen kanssa kuin syntymässä määritetyn.[80] Jopa lineaarinen tukivektorikone (karkean yksinkertainen luokittelualgoritmi) luokitteli aivokurkiaisten sukupuolen oikein 74 prosentin tarkkuudella ja vastasi paremmin sosiaalista kuin fyysistä sukupuolta.[80] Vuonna 2024 laaja tutkimuskatsaus osoitti, että aivorakenteista ei ole löytynyt yksittäistä selittävää tekijää transsukupuolisuuteen.[54]
Psykososiaaliset tekijät
Varhaismurrosikää on esitetty sukupuoli-identiteetin vakiintumisen kannalta kriittiseksi kehitysvaiheeksi. Näiden ikävuosien aikana myös monille sellaisille henkilöille, joiden sukupuoli-identiteetti on ollut varhaislapsuudessa syntymäsukupuolen mukainen, kehittyy ensimmäistä kertaa transsukupuolinen identiteetti.[55][56]
Selittävää tekijää varhaislapsuuden ja varhaismurrosiän aikana tapahtuville sukupuoli-identiteetin muutoksille ei tunneta. Tieteellistä näyttöä sosiaalisen kasvuympäristön tai kasvatuksen vaikutuksista aikuisiän sukupuoli-identiteettiin ei kuitenkaan ole eikä esimerkiksi homoseksuaalisten vanhempien lapsilla ei ole havaittu transsukupuolisuutta heterovanhempia enempää.[55][57][58][59][81]
Seurantatutkimukset varhaislapsuudesta asti tyttöinä kasvatetuista, karyotyypeiltään normaaleista syntymän yhteydessä mieheksi määritellyistä henkilöistä tukevat käsitystä synnynnäisesti määräytyneestä aikuisiän sukupuoli-identiteetistä, johon sosiaalisilla tekijöillä ja kasvatuksella ei ole vaikutusta. Kanadalainen mieheksi syntynyt David Reimer kasvatettiin tyttönä epäonnistuneen ympärileikkauksen tuhottua hänen peniksensä. Murrosiässä Reimer kuitenkin omaksui miehen sukupuoli-identiteetin ja korjasi myöhemmin sukupuolensa mieheksi.[60] Seurantatutkimuksessa myös neljästätoista muusta XY-karyotyypin omaavasta miehestä, jotka kasvatettiin peniksen puuttumisen vuoksi syntymästään asti tyttöinä, kahdeksan identifioitui myöhemmin transmiehiksi ja kaikilla henkilöillä oli ainakin osittain miestyyppinen sukupuolirooli.[82]
Remove ads
Esiintyvyys ja tilastot
Transsukupuolisiksi itsensä kyselyssä ilmoitti 5,6 % 1995-2009-syntyneistä, 2,4 % milleniaaleista ja 1,5 % X-sukupolvesta Yhdysvalloissa 2021-2022. Ennen lähinnä syntymässä miehiksi määritellyt tulivat sukupuoliristiriidan vuoksi vastaanotoille. 2010-luvulta alkaen hoitoon tulevien lasten määrä on kasvanut huomattavasti ja ylivoimainen enemmistö heistä on teini-ikäisiä naiseksi syntymässä määriteltyjä henkilöitä.[54]
Transsukupuolisuuden esiintyvyydestä on esitetty monenlaisia arvioita, jotka vaihtelevat merkittävästi riippuen tutkimuksesta, tutkimuksessa käytetyistä määritelmistä, laskentatavasta sekä tutkimuksen ajankohdasta. Sukuelinkirurgiaan hakeutuvien transsukupuolisten esiintyvyydeksi on esitetty ainakin 1:4 800 transnaisilla ja 1:9 000 transmiehillä. Vuonna 2007 esitettiin arvio, että sukupuoliristiriidan kokemuksen esiintyvyys olisi vähintään 1:500.[83] Suomessa arvioitiin vuonna 2016, että transsukupuolisia olisi yksi tuhannesta.[84] Sukupuolenkorjaukseen hakeutuvien määrä on moninkertaistunut kaikissa länsimaissa vuoteen 2010 verrattuna. Suomessa tehtiin 2010-luvun lopussa noin 60 sukupuolenkorjausleikkausta vuodessa, kun niitä tehtiin noin kymmenen vuodessa vuonna 2003[85]. Etenkin tytöksi syntyneiden sukupuolenkorjaukseen hakeutuvien nuorten määrä kasvoi voimakkaasti 2010-luvun loppupuolella[22].
Tilastollinen esiintyvyys on noussut merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Vuonna 1980 hormonihoidon aloittaneiden transsukupuolisten esiintyvyydeksi arvioitiin vielä 1:42 000 transnaisilla ja 1:200 000 transmiehillä. Tiedon ja ymmärryksen lisääntymisen myötä yhä useampi on hakeutunut diagnostisiin tutkimuksiin. Sukupuoli-identiteettitutkimuksiin vuosittain hakeutuvien määrä lähes kahdeksankertaistui Suomessa vuosina 2003–2013.[83][86]
Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan noin kaksi prosenttia juridista sukupuoltaan vaihtaneista on hakenut aiemman juridisen sukupuolensa palauttamista[22].
Autisminkirjossa transsukupuolisuus on huomattavasti muuta väestöä yleisempää. On myös havaittu, että mitä vaikeampia autisminkirjon piirteet ovat, sitä epätodennäköisemmin henkilö kokee yhteenkuuluvuutta syntymäsukupuolensa kanssa.[87] Meta-analyysien perusteella 11 % transsukupuolisista on autistisia.[88]
Joidenkin tutkimusten mukaan transsukupuolisen identiteetin kokeminen saattaa olla skitsofreniasta kärsivillä yleisempää, mutta tutkimusnäyttö on rajallista.[89]
Transsukupuolisten seksuaalisuus
Neljässä eri aivokuvauksia hyödyntävässä tutkimuksessa on löytynyt viitteitä siitä, että transsukupuolisten seksuaalisuuteen liittyvät aivoalueet eivät ole kehittyneet yhtä selvästi tiettyyn suuntaan kuin cis-sukupuolisilla.[90][91][92][93]
Erään kyselytutkimuksen mukaan noin 23 prosenttia transsukupuolisista on homoseksuaaleja, 23 prosenttia heteroseksuaaleja ja 25 prosenttia biseksuaaleja. Aseksuaaleiksi itsensä määritteli 4 prosenttia ja joksikin muuksi 25 prosenttia. Seksuaalinen suuntautuminen saattaa myös vaihdella sukupuolenkorjausprosessin aikana ja vakiintua vasta sen jälkeen.[2][7]
Skolioseksuaalisuus eli transsuuntautuneisuus[94] tarkoittaa seksuaalista suuntautumista, jossa henkilö kokee seksuaalista vetovoimaa muunsukupuolisia ja transsukupuolisia kohtaan. Skolioseksuaalisuus on lähellä panseksuaalisuutta, jossa henkilön seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu ihmiseen tämän sukupuolesta riippumatta. Skolioseksuaalisuus voi tarkoittaa ja eri asioita ja ilmetä eri tavoin eri ihmisille. Osa skolioseksuaaleista kokee vetoa erityisesti transsukupuolisiin, osa muunsukupuolisiin.[95]
Remove ads
Historia
Transsukupuolisuutta ja sitä vastaavia ilmiöitä on esiintynyt lähes kaikissa kulttuureissa eri aikakausina. Muinaisessa Mesopotamiassa tunnettiin useita sukupuoleltaan epämääräisiä sosiaalisia rooleja ja virkoja. Tällaisia olivat esimerkiksi gala-, assinnu- ja kurgarrǔ-papit, jotka esittivät tansseja, lauluja ja muita normaalisti naisille varattuja rituaalisia tehtäviä, ja joiden kultillisiin velvollisuuksiin kuului homoseksuaalinen seksi. Jumalatar Ištarilla oli valta muuttaa ”mies naiseksi ja nainen mieheksi”. Myös Ištarilla itsellään oli molempien sukupuolten piirteitä, ja hänet yhdistettiin sekä seksiin ja rakkauteen että sotaan ja väkivaltaan.[96][97]
Hindulaisessa mytologiassa kuvataan laajasti niin sanotun kolmannen sukupuolen edustajia ja varhaisimmat maininnat Intian hijra-sukupuolivähemmistöstä ajoittuvat yli 4 000 vuoden päähän.[98][99] Lukuisissa intiaaniheimoissa on kuvattu olevan kaksihenkisiä, two spirits, joiden sukupuoli-identiteetti on muuttuva, liikkuva ja elävä.[100] Länsimaisessa kirjallisuudessa ja taiteessa puolestaan tunnetaan lukuisia kuvauksia transsukupuolisuudesta, aina renessanssiajalta nykypäivään.[101][102][45]
Lääketieteessä
Varhaisimmat englanninkieliset kirjalliset maininnat käsitteestä transsukupuolisuus ajoittuvat vuoteen 1949 ja transsukupuolisuuden käsitteen vakiinnutti lopullisesti vuonna 1966 Harry Benjamin, yksi transsukupuolisuuden varhaisimmista tutkijoista. Aihetta käsittelevässä kirjassaan The Transsexual Phenomenon Benjamin muun muassa erotti transsukupuolisuuden transvestisuudesta erilliseksi ilmiöksi ja kuvasi sukupuoli-identiteetin olevan fyysisestä sukupuolesta erillinen käsite.[45][103]
1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa transsukupuolisuuden uskottiin olevan psykoosin kaltainen psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden aiheuttama mielenterveyden häiriö ja sukupuoliristiriitaa yritettiin hoitaa psykoterapialla. Hormonilääkitysten kehittymisen myötä Harry Benjamin kyseenalaisti sukupuoliristiriidan psykiatrisen hoidon tehokkuuden ja aloitti ensimmäisten joukossa transsukupuolisten diagnosoimisen ja hormonihoitojen määräämisen. Ensimmäiset dokumentoidut transnaisten sukupuolenkorjausleikkaukset ajoittuvat vuoteen 1931 ja ensimmäinen transmiehelle suoritettu sukupuolenkorjausleikkaus 1940-luvun puoliväliin.[103] Varhaisista leikkauksista ei ole jäljellä kuin toisen käden tietoa, koska alan pioneerin Magnus Hirschfieldin arkiston ja kirjaston dokumentit poltettiin vuonna 1933, noin neljä kuukautta Adolf Hitlerin valtaannousun jälkeen.[104]
Länsimaissa tietoisuus transsukupuolisuudesta levisi lääkäreiden keskuudessa Yhdysvalloissa 1960-luvun lopulla. Johns Hopkinsin yliopisto avasi ensimmäisen transsukupuolisuuden diagnosointiin ja hoitoon erikoistuneen sukupuoli-identiteettiklinikan 1966 ja muun muassa sukupuolenkorjausleikkaustekniikoita kehitettiin Yhdysvalloissa merkittävästi. Transsukupuolisuuden hoitoon erikoistunut asiantuntijajärjestö The World Professional Association for Transgender Health (WPATH) perustettiin vuonna 1979 ja se julkaisi ensimmäiset laajamittaiset suosituksensa transsukupuolisten hoidosta samana vuonna. Transsukupuolisuutta pidettiin lääketieteessä yleisesti mielenterveyden häiriönä ja se lisättiin American Psychiatric Associationin mielenterveyden häiriöiden diagnosointioppaaseen vuonna 1980, josta se poistettiin vasta vuonna 2013.[103]
Sukupuolen moninaisuutta korostava transaktivismiliike kasvoi ja kehittyi huomattavasti 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Edelleen jatkuvan transaktivismin kasvun myötä transsukupuolisuuden asema mielenterveyden häiriönä ja sairautena on nykyään kyseenalaistettu myös tutkijoiden ja lääkäreiden toimesta. Sukupuoli-identiteetin muuttamiseen tähtäävät psykiatriset hoidot on hylätty tehottomina ja korvattu sukupuoliristiriidan lievittämiseen tähtäävillä sukupuolenkorjaushoidoilla.[1][45][103][46]
Suomessa
.jpg)
Yksi varhaisimpia dokumentoituja transsukupuolisia Suomessa on vuonna 1915 Lapinlahden mielisairaalaan mielentilatutkimukseen tuotu väärennöksestä tuomittu Esko. Hän oli merkinnyt kirkonkirjoihin nimekseen Esko, vaikka hänen juridisissa papereissaan sukupuoleksi oli merkitty nainen. Esko oli vaatinut lääkäreitä tekemään leikkauksen, jolla hänen sukuelimensä korjattaisiin miehen elimiksi. Hän oli julistanut, että hänellä on oikeus olla mies, vaikka se tarkoittaisi leikkauspöydällä kuolemista.[104]
1950-luvulla transsukupuolisuus ("transvestitismus") luokiteltiin Suomessa seksuaaliseksi poikkeavuudeksi, yhdeksi psykopatian alamuodoksi. Vastaavia poikkeavuuksia olivat muun muassa homoseksuaalisuus, ekshibitionismi ja fetisismi.[104] Transaktivismin nousu 90-luvulla näkyi myös Suomessa, ja ensimmäinen sukupuolivähemmistöille suunnattu TransHelsinki-tapahtuma järjestettiin 1993. Setan Transtukipiste aloitti toimintansa vuonna 1994. Laki ja asetus sukupuolenkorjausprosessin toteuttamisesta Suomessa säädettiin 2002.[105][106]
Suomeksi transsukupuolisuudesta on aiemmin käytetty englannin kielen vastaavasta termistä (transsexuality) johdettua nimitystä transseksuaalisuus. Termiä on pidetty harhaanjohtavana käännöksenä sekä todettu vanhentuneeksi, sillä transsukupuolisuudessa on kyse nimenomaan sukupuolesta eikä sillä ole suoraa yhteyttä seksuaaliseen suuntautumiseen.[13][23]
Remove ads
Suhtautuminen yhteiskunnassa
Transsukupuoliset kohtaavat monenlaista syrjintää niin valtaväestön kuin seksuaalivähemmistöjen ja sukupuolivähemmistöjenkin suunnalta[107]. Transsukupuolisuutta usein laaja yleisö lähestyy paremmin tunnetun homoseksuaalisuuden ja homoidentiteetin kautta, ja yrittää luoda niiden välille vastaavuutta. Transsukupuolisella ihmisellä voi olla transidentiteetti.[108][109] Yhteiskunnassa homojen, lesbojen ja biseksuaalien hyväksyntä (ks. HLBT) on laajempaa kuin transihmisten hyväksyntä: eräässä tutkimuksessa vain 3 prosenttia vastasi että transihmisten hyväksyntää on paljon (2013).[109]
Ihmisen sukupuolta käsitellään monissa yhteyksissä binäärisenä, eli henkilön katsotaan olevan joko mies tai nainen. Transsukupuolisuus laajentaa käsitystä sukupuolen moninaisuudesta.[110]
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads