Translatiivi

Translatiivi (vanhoissa suomen kieliopeissa myös tulento eli yleinen tulosija) on sijamuoto, joka suomessa ja useissa muissakin uralilaisissa kielissä ilmaisee olotilaan tulemista tai muuttumista joksikin.^[1]

Joidenkin toisten, esimerkiksi dagestanilaisten kielten kieliopeissa translatiiviksi nimitetään paikallissijoihin kuuluvaa väyläsijaa, joka ilmaisee jonkin kautta kulkemista. (Merkitykseltään samantapaisista väyläsijoista käytetään toisissa kieliopeissa myös nimityksiä prolatiivi, perlatiivi, sekutiivi tai prosekutiivi, ja nimityksen valinta riippuu ennen kaikkea tutkimustraditiosta.)^[2]

Translatiivi uralilaisissa kielissä

Suomen ja muiden itämerensuomalaisten kielten translatiivisijalla on aiemmin katsottu olevan varma vastine vain mordvassa, mutta se voi olla yhteistä alkuperää myös marin latiivin sekä pohjoisten samojedikielten predestinatiivi- eli benefaktiivitaivutuksen kanssa. Esimerkiksi tundranenetsin lauseessa ńe ńūm ńed°nta me°da ’tytön (hän) vaimokseen otti’ possessiivisuffiksia edeltävä predestinatiivisuffiksi (”hänen tulevan vaimonsa”, ”naisen häntä varten”) on sekä muodoltaan että merkitykseltään suomen translatiivisuffiksin tarkka vastine.^[3] Unkarin translatiivi on eri alkuperää.

Suomi

Suomen kielessä translatiivin pääte on -ksi, possessiivisuffiksin edellä -kse-, ja se liittyy genetiivivartaloon (pöytä – pöydä-n – pöydä-ksi, tuote – tuottee-n – tuottee-ksi).^[4] (Puhutuissa suomen kielen muodoissa loppu-i usein heittyy.)^[5]

Olotilaan tulemista (esim. tulin sairaaksi) ilmaiseva translatiivi muodostaa yhdessä olotilassa olemista ilmaisevan essiivin (olin sairaana) ja murteellisen eksessiivin kanssa varsinaisten paikallissijojen rinnalle ns. yleisten eli abstraktien paikallissijojen sarjan. Konkreettista paikallisuutta merkitsevä translatiivisuffiksi näkyy muutamissa kiteytyneissä adverbi- tai adpositiomuodoissa: luokse, taakse, lähemmäksi.^[6]

Paitsi tilanmuutosta, translatiivi voi ilmaista nimittämistä, tulkitsemista tai tarkoittamista: häntä sanotaan lähes mahdottomaksi työtoveriksi, se oli tarkoitettu varoitukseksi. Translatiivia käytetään myös soveltuvuutta, sopivuutta tai riittävyyttä ilmaisevissa rakenteissa (suomalaisista ei ole laulajiksi) tai ilmaisemaan luokkaa, tilaa tai ominaisuutta, johon jotakin suhteutetaan (näin isoksi autoksi Pajero pysähtyy hyvin). Joissakin kiteytyneissä ilmauksissa translatiivi kuvaa toiminnan tapaa: suomeksi ja savoksi, itsekseen, mielikseen.^[7] Ajankohdan ilmauksissa translatiivi viittaa ajankohtaan, johon tapahtuma siirtyy tai osuu (kokous siirrettiin maanantaiksi), sovittuun tai ennustettuun ajankohtaan (perjantaiksi on luvattu sadekuuroja), tilanteen odotettuun kestoon (henkilöstö lomautetaan kahdeksi viikoksi) tai aikarajaan (mennään sinne kuudeksi, haluan elää 95-vuotiaaksi).^[8]

Useat translatiivimuodot ovat kivettyneet adverbeiksi, esim. anteeksi, enimmäkseen, mieliksi, pitkäkseen, tarpeeksi, tohjoksi, toistaiseksi, loppujen lopuksi.^[9]

A-infinitiivin translatiivimuoto, johon aina liittyy possessiivisuffiksi, toimii tarkoitusta ilmaisevassa ns. finaalirakenteessa (ajoin Kekkosentietä nähdäkseni Näsijärven).^[10]

Muut itämerensuomalaiset kielet

Translatiivin keskeisimmät käyttötavat ovat samat kaikkialla itämerensuomalaisissa kielissä. Viron translatiivi (saav) poikkeaa suomesta siinä, että se voi myös ilmaista suomen essiivin tapaan väliaikaista tai ehdollista olotilaa (Jüri on siin rohkem nagu õpipoisiks ’Jüri on täällä pikemminkin kuin oppipoikana’).^[11] Liivin kielessä ks-päätteinen translatiivi (esim. ei vanāks ’tuli [”jäi”] vanhaksi’) on sulautunut yhteen komitatiivin kanssa (esim. Pi’ņ nūoliz kīelkõks iļ sū ’koira nuoli kielellään koko suunsa’), ja uudemmissa kieliopeissa tätä sijaa nimitetään instrumentaaliksi.^[12]

Mordvalaiskielet

Ersän ja mokšan -ks-päätteinen translatiivi ilmaisee suomen translatiivin tapaan joksikin muuttumista tai olotilaan tulemista: ersän sajemak polaks ’ota minut puolisoksi!’, t'ejevi čuvtoks ’muuttuu puuksi’. Lisäksi se voi ilmaista toiminnan tapaa: avaŕd'ems ejkakšoks ’itkeä kuin lapsi (”lapseksi”)’. Mordvalaiskielten translatiivi toimii myös predikatiivin sijana imperfekti- tai infinitiivimuotoisten verbien yhteydessä (mokšan t'ä ul'ś oću pavazks ’tämä oli suuri onni’), mikä luultavasti heijastelee venäjän instrumentaalin esikuvaa.^[13]

Unkari

Unkarin kielessä translatiivin pääte on vokaalisoinnun mukaan -vá tai -vé; konsonanttiloppuisissa sanoissa v:n paikalla on loppukonsonantin kahdentuma. Se ilmaisee joksikin muuttumista tai olotilaan tulemista (bölcsebbé válik ’muuttuu viisaammaksi’, megválasztották a bizottság vezetőjévé ’hänet valittiin komitean puheenjohtajaksi’). Unkarissa translatiivia käytetään kuitenkin harvemmin kuin suomessa, ja usein suomen translatiivin vastineena esimerkiksi rektioadverbiaaleissa on esimerkiksi datiivi (Bandinak hívják ’häntä kutsutaan Bandiksi’).^[14] Unkarin translatiivinpäätteen selitetään yleensä palautuvan vanhaan latiivipäätteeseen *-k tai *-j.^[15]

Selkuppi

Eteläsamojedilaisessa selkupin kielessä -qo-päätteinen translatiivisija koodaa ensisijaisesti olotilaan tulemisen ilmauksia: nɪʎʧjɨk qumɨtqo εssɪːjɑ ’sellaiseksi mieheksi hän on tullut!’. Translatiivissa ovat myös jonkin tavoittelemista, etsimistä, pyytämistä tms. ilmaisevien verbien täydennykset.^[16]

Translatiiveja muissa kielissä

Translatiiviksi tai perlatiiviksi nimitetyt väyläsijat (jonkin kautta kulkemista ilmaisevat sijat) kuuluvat useiden dagestanilaisten kielten sekä burušaskin paikallissijajärjestelmään. Näissä systeemeissä voi olla kaksi ulottuvuutta: toisaalta jako olo-, tulo-, ero- ja väyläsijoihin, toisaalta jako esimerkiksi ’päällä’, ’sisällä, keskuudessa’, ’luona’, ’sisäpuolella’ ja ’alla’ -sijoihin. Sijapäätteet koostuvat näiden kahden sarjan päätteiden yhdistelmistä, ja tämän mukaan esimerkiksi avaarin kielessä voidaan erottaa väyläsijat supertranslatiivi (’jonkin päällitse’), apudtranslatiivi (’jonkin lähistöitse’), intertranslatiivi (’jonkin sisustoitse’), subtranslatiivi (’jonkin alitse’) ja intranslatiivi (’jonkin sisäpuolitse’).^[17]