Tsasouna

Tsasouna tai tšasouna eli säässynä on ortodoksisesta rukoushuoneesta Karjalassa käytetty termi. Tsasouna-sana tulee venäjän sanasta tšasovnja (ven. часовня) ’kappeli’, joka edelleen juontuu sanasta tšas (ven. час) ’tunti, hetki’, joka viittaa tsasounissa toimitettuihin hetkipalveluksiin. Tsasounat on yleensä nimetty jonkun pyhimyksen, juhlapäivän tai muun ortodokseille tärkeän tapahtuman mukaan.^[2]

Heinäveden Valamon luostarin Pyhän Nikolaoksen tsasouna.

Muhoksen vuonna 1956 rakennettu Kristuksen kirkastumisen tsasouna, joka purettiin vuonna 2017.^[1]

Hattuvaaran tsasouna

Rukoushuonetta ei ole vihitty kirkoksi, eikä siellä siksi vietetä jumalanpalveluksia. Tsasounassa ei myöskään ole erillistä alttaria.^[2] Hetkipalveluksen voi suorittaa maallikkokin papin puuttuessa, ja siksi tsasounia syntyi seurakuntien laitamille syrjäisten seutujen ortodoksisten asukkaitten käyttöön hetkipalveluksien pitopaikaksi. Esimerkiksi Karjalassa niitä oli melkein kaikissa kylissä.^[3] Tsasounia on sotien jälkeisinä vuosikymmeninä rakennettu eri puolille Suomea.

Venäjällä harvaan asutuilla alueilla, kuten Arkangelin kuvernementeilla, maallikkojen pitämät jumalanpalvelukset tarjosivat mahdollisuuden poliittisista syistä Venäjän sydänalueilta poistuneille vähemmistöille keskushallinnon ohjaamasta papistosta riippumattomampaan hengenelämään.

Tsasounat ovat perinteisesti puurakenteisia. Jos tällainen rakennus on tehty kivestä tai tiilestä, sitä sanotaan tavallisesti kappeliksi.

Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen tsasouna Siilinjärven Toivalassa.

Suomen ortodoksisen kirkon entinen arkkipiispa Leo rakennutti kotikylälleen Pielavedelle tsasounan, jonka hän vihki käyttöön 60-vuotissyntymäpäivänään. Tsasounan rakennuttaminen oli ollut hänen pitkäaikainen haaveensa.^[4]

Katso myös

• Kappeli
• Rukoushuone