Tyynenmeren saarten huoltohallintoalue
entinen Yhdysvaltain hallintoalue From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Tyynenmeren saarten huoltohallintoalue (engl. Trust Territory of the Pacific Islands) oli Yhdistyneiden kansakuntien huoltohallintoneuvoston alainen huoltohallintoalue, josta suurimman osan hallinnan huoltohallintoneuvosto antoi Yhdysvalloille 18. heinäkuuta 1947. YK:n peruskirjan mukaisesti kyseessä oli väliaikainen järjestely; sen mukaan Yhdysvaltain tehtävänä oli kehittää aluetta poliittisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti niin, että se pystyisi myöhemmin saavuttamaan itsenäisyyden.[1][2][3]
Tyynenmeren saarten huoltohallintoalue koostui nykyisistä Mikronesian federaatiosta, Pohjois-Mariaaneista, Marshallinsaarista ja Palausta. Näistä Pohjois-Mariaanit on Yhdysvaltoihin kuuluva territorio, kun taas Mikronesian federaatio, Marshallinsaaret ja Palau ovat itsenäisiä valtioita, jotka ovat kuitenkin liitännäisvaltioita Compact of Free Association -sopimuksien kautta.[4] Guam, joka kuuluu maantieteellisesti Mariaanien saariryhmään ja on sen suurin saari, ei ollut osa huoltohallintoaluetta.[5] Huoltohallintoalue koostui yli 2000 saaresta ja alueen kokonaispinta-ala oli 7,77 miljoonaa neliökilometriä.[6] Maapinta-alaa huoltohallintoalueella oli 717 neliömailia (eli noin 1857 km2).[7]
Remove ads
Historia
Tyynenmeren saarten huoltohallintoalue koostui useista saarista ja saariryhmistä, jotka olivat ennen ensimmäistä maailmansotaa kuuluneet Saksan keisarikunnalle siirtomaina. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen entisestä siirtomaasta muodostettiin Kansainliiton mandaattialue, jonka hallinto luovutettiin Japanin keisarikunnalle Eteläisen Tyynenmeren mandaattialueena. Japanin hävittyä II maailmansodassa alueet luovutettiin Yhdysvalloille.[4]
Huoltohallintoalue kehittyi Yhdysvaltojen läsnäolon aikana merkittävästi, mutta siinä oli myös taka-ajatuksena se, että tulevilla itsenäisillä saarivaltioilla olisi mahdollisimman syvät suhteet Yhdysvaltoihin.[1]
Vuonna 1972 huoltohallintoalueen asukasluku oli 114 645.[7]
Pohjois-Mariaaneista muodostettiin 1978 Yhdysvaltoihin kuuluva territorio. Tämän jälkeen huoltohallintoalueen sisäinen hallinnollinen jako tehtiin uusiksi siten, että Kosrae erotettiin omaksi yksikökseen, jotta alueiden määrä olisi jälleen kuusi. Kosrae, Yap, Chuuk ja Pohnpei päättivät vuonna 1978 järjestetyn kansanäänestyksen tuloksena ottaa käyttöön yhteisen perustuslain. Marshallinsaaret julistautui omaksi tasavallakseen seuraavana vuonna.[6] Yhdysvallat ilmoitti YK:lle vuonna 1986, että sille asetetut tavoitteet oli täytetty. YK lakkautti huoltohallintoalueen vuonna 1990.[4] Palaun itsenäistyi vuonna 1994, viimeisenä YK:n huoltohallintoalueista.[8]
Periaatteessa huoltohallintoalueen purkautumisesta olisi pitänyt äänestää YK:n turvallisuusneuvostossa, mutta Neuvostoliiton vastustaessa dekolonisaatiota asiasta päätettiin erillisessä huoltohallintoalueen valiokunnassa.[6]
Remove ads
Hallinto ja politiikka
Alkujaan huoltohallintoalue oli Yhdysvaltain laivaston alaisuudessa, mutta maan sisäministeriö otti huoltohallintoalueen alaisuutensa 1951.[4] Yhdysvallat perusti heti alussa tuhatpäisen rauhanturvajoukon, jonka tehtävä oli ylläpitää järjestystä huoltohallintoalueella.[1]
Hallinnollisesti huoltohallintoalue oli jaettu kuuteen alueeseen: Chuuk, Marianasaaret, Marshallinsaaret, Palau, Pohnpei (johon kuului myös Kosrae) ja Yap. Valtaa huoltohallintoalueella piti ylikomissaari, jolle nimitettiin myös sijainen.[9] Huoltohallintoalueen pääkaupunki oli Saipan.[6] Huoltohallintoalueen virallinen valuutta oli Yhdysvaltain dollari.[7]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads