Valaanrasva

Valaanrasva tai valasöljy^[1] on useiden valaslajien, erityisesti silovalaiden ja grönlanninvalaiden^lähde?, traanista, luista ja lihasta keitetty rasva. Traanin painosta 50–80 %, luiden painosta 10–70 % ja lihan painosta 2–8 % on jalostettavissa öljyksi.^[2] Valaanrasvaa valmistetaan keittämällä valaan traania matalassa lämpötilassa.^[3]

Valaanpääöljyetiketti 1800-luvulta.

Rasva sisältää lähes 30 prosenttia omega 3-rasvahappojen bioaktiivisia muotoja.^[4] Valaanrasva on huonelämmössä juoksevaa. Kemiallisesti valaanrasva on nestemäinen vaha. Taloudellisesti arvokkainta valaanrasvaa on ollut kaskelottien päästä saatu rasva eli spermaseetti (lat. spermaceti, engl. sperm oil). Ennen öljyntuotannon alkua valaanrasvaa käytettiin myös öljylampuissa.^[5] Lisäksi valaanrasvaa on käytetty kosmetiikkatuotannossa sekä margariinien ja maalien valmistuksessa.^[6][7] Valaanrasvan käyttö päättyi lopullisesti valaiden pyyntikieltoon vuonna 1986.^lähde?

Jotkut inuiitit saattavat edelleen käyttää valaanrasvaa öljylampuissa.^[3]

Historia

Ennen öljyä käytettiin valasöljyä lampuissa, voiteluaineena ja moneen muuhun.^[8] 1740-luvulla Lontoossa 5 000 katulamppua käytti valasöljyä.^[9] Se oli hyvin kallista.^[10]

Jalostamattoman valasöljyn reaalihinta laski hieman vuosina 1804-1913 (whale oil; sperm oilin hinta putosi alle puoleen).^[8] Vuonna 1804 hinta oli 0,5 dollaria gallonalta eli 21 dollaria barrelilta^[8] eli vuoden 2025 rahassa 575 dollaria barrelilta.^[11]

Valaanpyyntiteollisuus laajeni Yhdysvalloissa 1700-luvun lopulta saavuttaen huippunsa 1860-luvulla.^[12] Kutistuvat valaspopulaatiot tekivät valaanpyynnin kalliimmaksi. 1860-luvulla tilanne muuttui nopeasti.^[13]

1850-luvulla asti maaöljyn jalostus syrjäytti valasöljyjä. Valasöljyjen osuus Yhdysvaltojen tuotannosta tärkeimpiin käyttökohteisiin (valaistus ja voitelu) putosi kaksi kolmasosaa 1850-luvulla. Siitäkin pienempi osa käytettiin kotimaassa kuin maaöljystä.^[8]

Laaja maaöljyteollisuus tuhosi Yhdysvaltojen valaanpyyntiteollisuuden. Valaistuksessa oli jo muitakin kilpailijoita, mutta on arvioitu, että voiteluaineena valasöljyä olisi voitu käyttää vielä vuosikymmenten ajan ilman maaöljyn saapumista. Voi tosin olla, että hiilestä tuotettu öljy olisi tällöin syrjäyttänyt valasöljyn pikemmin. Vuonna 1854 Yhdysvallat tuotti ennätysmäärän, 320 000 barrelia valasöljyä, vuonna 1905 enää 1 800 barrelia.^[8]

Valaan osille keksittiin muuta käyttöä kosmetiikkaa ja vaatteita myöten. Siksi valaiden pyynti saavutti ennätyksensä vasta 1960-luvulla, jolloin pyydettiin 80 000 valasta vuodessa. Valaiden niukkuus sitten vähensi pyyntiä ja valaan osille löytyi entistä enemmän korvikkeita, jolloin valasteollisuuden kannattavuus katosi. 1980-luvulta alkaen merkittävät pyyntikiellot vähensivät pyyntiä entisestään.^[12]