Vaskiratsastaja

Vaskiratsastaja (ven. Ме́дный вса́дник, Mednyi vsadnik) on Pietarin kaupungin kuuluisimpiin kuuluva julkinen monumentti, tsaari Pietari Suuren ratsastajapatsas, joka on pystytetty näkyvälle paikalle Nevan rannalle Amiraliteetin ja Iisakinkirkon läheisyyteen Senaatinaukiolle (entinen Dekabristien aukio). Patsaan alkuperä juontaa vuoteen 1765, jolloin keisarinna Katariina II halusi osoittaa kunnioitusta suurta ihannettaan Pietari I:stä kohtaan nimenomaan muistomerkin muodossa. Toinen keisarinnan motiivi oli se, että syntyperältään saksalaisena hän halusi luoda jatkuvuuden tuntua itsensä ja suuren edeltäjänsä välille. Patsas paljastettiin vasta 1782.^[1]

Vaskiratsastaja
Nimi	Vaskiratsastaja
Tekijä	Étienne Maurice Falconet
Valmistumisvuosi	1768
Taiteenlaji	ratsastajapatsas ja julkinen taide
Teostyyppi	monumentaalinen veistos
Materiaali	pronssi
Korkeus	10,4 m
Sijainti	Venäjä
Koordinaatit	59.936556°N 30.302169°E / 59.936556; 30.302169
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Vasili Surikov: Vaskiratsastaja. Taustalla Iisakinkirkko.

Lähikuva patsaasta.

Patsaan nykyinen nimi tulee Aleksandr Puškinin vuonna 1833 kirjoittamasta runoelmasta Vaskiratsastaja, joka käsittelee patsasta sekä vuoden 1824 tulvaa,^[2] joka on Pietarin historian pahin tulva.

Suunnittelu

Vaativaan muotoilutehtävään valittiin kuuluisa ranskalainen kuvanveistäjä Étienne Maurice Falconet, jonka avustajana työskenteli hänen oppilaansa Marie-Anne Collot. Collot’n käsialaa oli mm. Pietarin pään ja kasvojen toteutus. Yksin patsaan mallin valmistaminen kesti useita vuosia, joiden aikana jouduttiin ratkaisemaan monia siihen liittyneitä ongelmia. Patsaan jalusta, valtava luonnonkivi, kuljetettiin Senaatinaukiolle Pietarin lähellä sijaitsevasta Lahdesta erityisesti tuota tarkoitusta varten rakennettua tietä pitkin. Kyseinen ”Ukkoskivi” on suurin monoliitti, minkä ihminen on koskaan siirtänyt.^[3] Patsaan suunnittelussa syntyi erimielisyyksiä, kun Pietarin taideakatemian johtaja pyrki ajamaan läpi mielipiteensä siitä, että mahtitsaarin tuli katsoa samanaikaisesti sekä Amiraliteetin että läheisen Kahdentoista kollegion talon suuntaan. Pitkän taivuttelun jälkeen hän luopui kannastaan ymmärrettyään, että toiveen toteuttaminen olisi johtanut Pietarin esittämiseen voimakkaasti kierosilmäisenä. Takajaloillaan seisova hevonen osoittautui myös ongelmaksi: ei uskottu patsaan kestävän yläosan painoa. Ratkaisuksi keksittiin käärme, joka kannattelee kolmantena tukena painavaa veistosta.^[1]

Suunnittelussa törmättiin vielä kolmanteen ongelmaan, kun Falconet esitteli suunnitelmansa ratsastajan olemuksesta: tämä oli puettu roomalaisen keisarin asuun. Venäjän vanhoilliset tahot puhkesivat vastalauseisiin, kun vierasmaalainen taiteilija halusi esittää heidän ihailunsa kohteen, ortodoksisen kirkon päämiehen, pakanallisessa viitekehyksessä. Myös maltillisemmat tahot vastustivat tsaarille aiottua asua, koska se ei tuonut katsojan mieleen Pietarille tyypillistä hiomatonta ja kansanomaista olemusta. Katariina kuitenkin tuki Falconet'n kantaa ja erityisesti kirkkoa rauhoittaakseen ilmoitti, että tsaarin asu oli vanhan venäläisen tyylin mukainen. Sekin kuitenkin herätti kummastusta, kun tiedettiin tsaarin koko aikuisikänsä toimineen eurooppalaisen pukeutumisen puolestapuhujana juuri venäläistä tyyliä vastaan. Keisarinnan mielipidettä ei kuitenkaan rohjettu kyseenalaistaa.^[1]

Patsaan valaminen

Vuosien puurtamisen, hevosposeerausten ja kiistelyn jälkeen patsaan malli saatiin lopulta valmiiksi. Jättimäisen patsaan valu oli ajan tekniikalla erittäin vaativa toimenpide. Neljä vuotta kestäneen tuloksettomaksi jääneen sopivan ammattilaisen etsimisen jälkeen turhautunut Falconet ryhtyi itse tuohon uhkarohkeaan tehtävään. Valu saatiinkin onnistumaan vasta kolmannella kerralla.^[1]

Työhön määrätty kuvanveistäjä ja arkkitehti Bartolomeo Carlo Rastrelli kuoli 18. marraskuuta 1744. Seuraavana päivänä hänen poikansa arkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrelli ilmoitti rakennuksista vastaavalle kanslialle, että hänen isänsä luoma Pietari I:n ratsastuspatsas oli valmis valettavaksi. Arkkitehti otti itsekseen muistomerkin luomisen loppuun saakka, mitä hän piti velvollisuutenaan isäänsä kohtaan.^[4]

Kuvanveistäjän kohtalo

Keisarinna Katariina oli varsin vaikuttunut suuren haaveensa ilmiasusta, mutta välit taiteilija Falconet’n kanssa olivat kylmenneet siinä määrin, että hän sai poistua kunnianosoituksitta. Keisarinna ei suonut hänelle audienssia, kun taiteilija pyysi saada lausua hänelle hyvästit kahdentoista Venäjällä vietetyn vuoden jälkeen. Hän muutti takaisin Ranskaan ja hänen muistonsa Venäjällä unohtui: patsas paljastettiin näyttävästi ilman, että taiteilijaa edes mainittiin. Tilaisuus oli Katariinan juhlaa, jossa hänen omakseen muuttunut luomus hengästytti kutsuttujen arvovieraiden joukkoa.^[1]

Patsaan allegoria

Noin kolme kertaa luonnollista kokoa suurempi patsas on varsin vaikuttava. Lisäksi siihen on kätketty monia merkityksiä: Pietarin eteenpäin ojennettu käsi osoittaa kohti Itämerta, jonka rantojen valtaaminen oli tsaari Pietarin keskeisimpiä ulkopoliittisia tavoitteita. Tämä onnistuikin suuressa Pohjan sodassa.

Takajaloillaan seisovan hevosen selässä oleva keisari näyttää johtavan maataan eteenpäin samalla kun hänen hevosensa tallaa jalkoihinsa käärmettä, tsaari Pietarin vihollisten ja hänen uudistustensa vastustajien symbolia. Myös keskiaikaisissa Pyhästä Yrjänästä kertovissa veistoksissa ratsastajan ratsu polkee maahan pahaa kuvastavaa lohikäärmettä.

Patsaan jalustaan keisarinna antoi kirjoittaa latinaksi ”Petro Primo Catharina Secunda MDCCLXXXII” ja toiselle puolelle venäjäksi ”ПЕТРУ перьвому ЕКАТЕРИНА вторая лѣта 1782”, ”Pietari Ensimmäiselle Katariina Toiselta v. 1782”. Lause kuvaa keisarinvallan jatkuvuutta.

Legenda kaupungin valloittamattomuudesta

Patsaaseen liittyy 1800-luvulla syntynyt legenda, jonka mukaan Pietarin kaupunki pysyy valloittamatta niin kauan kuin Vaskiratsastaja vahtii kaupunkiaan. Ilmeisesti paljolti tästä legendasta johtui, että patsasta ei toisen maailmansodan aikana kuljetettu turvaan 900 päivää kestäneen Leningradin piirityksen aikana. Se kuitenkin suojattiin hiekkasäkeillä ja puuseinämillä. Vaskiratsastaja selvisikin sodasta käytännössä vaurioitta.

Suosittu turistikohde

Tänään patsas on yksi Pietarin tunnuksista ja suosituimmista nähtävyyksistä. Se on myös erittäin suositun tsaari Pietarin kunnioittamiseen varattu paikka, minkä vuoksi patsaalle on usein tuotu kukkia ja kynttilöitä. Vastavihityt avioparit tapaavat kuvauttaa itsensä patsaan edustalla, koska sen uskotaan tuottavan onnea uudelle liitolle.