Velipuolikuu
Yleisradion tuottama sketsiviihdesarja From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Velipuolikuu on suomalainen vuosina 1983–1984 valmistunut Yleisradion tuottama sketsiviihdesarja.[1] Sarjaan valmistui yhteensä 14 normaalia jaksoa, ja yksi erikoisjakso nimeltään "Raw War", joka osallistui vuoden 1984 Montreux’n Kultainen ruusu -televisiokilpailuun.[2]
.jpg)
Remove ads
Sarjan suunnittelu
Kesällä 1982 Yle TV1:n ohjaaja Kari Kyrönseppä oli katsomassa Ryhmäteatterin kesäteatterinäytelmää "Impi vaarassa" Suomenlinnassa, muttei juuri innostunut näkemästään.[2] Kyrönseppä kuitenkin kiinnitti huomiota sivuroolissa olevaan Pirkka-Pekka Peteliukseen, joka touhusi omiaan varsinaisen juonen ohessa.[2]
Kyrönseppä oli kotvan pohtinut Yle TV1:lle uudenlaista viihdesarjaa, ja tiedusteli Peteliuksen halukkuuttaa lähteä sarjan tekoon mukaan.[2] Petelius on muistellut jälkeenpäin, että se oli "ihan häkellyttävä tarjous".[2] Kaksikko alkoi tavata toisiaan, ja alkoivat kehittää ohjelmaideaa. Lopulta päätettiin televisiosarjan muodoksi sketsisarja.[2] Sarjaan suunniteltiin sekuntikellontarkka ohjelmarunko, jonka sisään laadittiin erilliset osiot, jotka olivat tunteiden dramaturgia, hulvattomat hauskeet, verbaali hauskuus ja parodia.[2] Kyrönseppä rekrytoi Peteliuksen lisäksi käsikirjoittajien tiimiin täydennykseksi Heimo Holopaisen ja Kari Heiskasen.[2]
Tekijät eivät miettineet sarjalle ensisijaista kohderyhmää.[3] Kyrönsepän mukaan sarjan alettua yhdeksi avainjoukoksi katsojakunnassa muodostuivat koululaiset.[3] Hänen mukaan ”jos ne puhuvat maanantaina välitunnilla innoissaan sarjasta, niin sitten ollaan oikeassa suunnassa.”[3]
Remove ads
Sarjan näyttelijät
Ryhmäteatterissa näytellyt Kari Heiskanen päätyi Velipuolikuuhun, kun Pirkka-Pekka Petelius oli itse tiedustellut häntä sarjan tekoon.[2] Sarjaan sopivien naisnäyttelijöiden saanti tuotti alussa vaikeuksia, mutta mukaan saatiin Eeva Litmanen.[3] Esko Hukkasesta saatiin pääparille Heiskaselle ja Peteliukselle tasapainoittava vanhemman sukupolven näyttelijä.[3] Hukkasen jäljittelevä arkikulaatio toi Velipuolikuuhun sen kaipaaman lisämausteen.[3] Muut sarjan näyttelijät olivat Pirjo Bergström (jaksot 1–4), Seija Kareinen[4] (jaksosta 5 eteenpäin), Robin Relander[5] ja vielä tuolloin näyttelijän uraa vasta aloitteleva näyttelijä Erkki Saarelan poika Niko Saarela[6].
Remove ads
Vastaanotto
Petelius muistelee, että kuuden ensimmäisen jakson jälkeen saatu palaute oli ”pelkkää haukkumista”.[3] Helsingin Sanomien kriitikko Jukka Kajava arvosteli ohjelmaan useaan otteeseen ensiesityksen aikaan. Muun muassa sarjan ensimmäisen jakson ensiesityspäivänä julkaistussa artikkelissa Kajava kirjoitti, että "Velipuolikuu ei häikäise ensitulemisellaan".[7] Kyrönsepän mukaan sketsit eivät niinkään herättäneet ärtymystä, vaan yleistä kohellusta pidettiin mauttomana.[8] Kyrönseppä sai jopa tappouhkauksen erään kunnan nimismieheltä.[8] Peteliuksen mukaan katsojien ja kriitikoiden suhtauminen muuttui kuuden ensimmäisen jakson jälkeen kertaheitolla ja yllättäen. Petelius toteaakin, että ”jaksojen rakenne rupesi varmaan toimimaan”.[8]
Sarjan suosion myötä sama käsikirjoittajajoukko teki Yleisradiolle uuden sketsisarjan Mutapainin ystävät, joka erottui Velipuolikuusta siten, että se sisälsi enemmän mustaa huumoria viljeleviä sketsejä.[9]
Erikoisjakso Raw War
Velipuolikuuhun tehtiin erikoisjakso nimeltä Raw War (tunnetaan myös nimellä The Military Might of Independent Finland meets the Enemy[10]). Jakso osallistui vuoden 1984 Montreux’n Kultainen ruusu -televisiokilpailuun.[11] Yle TV1:n silloisen Viihdetoimituksen ohjelmapäällikön Heikki Seppälän arvion mukaan tuomaristoon vetosi ohjelmassa se, että "siinä oli ajatusta, eikä se ollut pelkkää ajankäyttöä", ja lisäksi "ohjelma oli onnistuttu tekemään niin, että viihdyttävyyttä ei tapettu".[11]
Erikoisjakso parodioi sotaa ja Suomen armeijaa: "Pienestä vahingonlaukauksesta kasvaa mekkala, jonka seurauksena Suomesta kasvaa maailman valta, ja kielestämme tehdään maailmankieli".[11] Jaksossa puhutaan pääosin englannin kielellä[10], mutta muutamissa kohtauksissa puhutaan myös suomea.
Remove ads
Esitysajat
Sarja esitettiin ensimmäisen kerran vuosina 1983–1984. 11. joulukuuta 1984 esitettiin Isovelipuolikuu-niminen koosteohjelma, joka sisälsi sarjan parhaita sketsejä ja musiikkiesityksiä.[12] Koosteohjelmasta julkaistiin Yle Tallennemyynnin vuonna 1999 kirjastotallenne.[13]
Uusinnat
Sarja esitettiin uusintana ensimmäisen kerran kesällä 1986.[14][15] Ensimmäisellä uusintakerralla ei ohjaaja Kari Kyrönsepän päätöksellä esitetty sarjan ensimmäistä osaa, koska hän koki sen alun pitäenkin huonona.[15] Toisen kerran sarja esitettiin uusintana kesä-elokuussa 1994, jolloin sarjasta esitettiin 11 jaksoa.[16] Tällä esityskerralla ei esitetty muun muassa ensimmäistä ja toista osaa.[16] Kolmas uusinta sarjasta esitettiin vuonna 2003, jolloin sarjan sketsejä oli koostettu Kyrönsepän tekemään yhdeksään koostejaksoon.[17] Kyrönsepän mukaan koostejaksoihin ei sisällytetty sketsejä, jotka eivät alun pitäenkään toimineet.[18] Viimeisimmän kerran sarjaa on esittänyt uusintana Yle TV2.[12]
Esityspäivämäärät
Vuoden 2003 uusintakoostejaksot
Remove ads
Sarjan sketsit
Sarjan sketsit yhdistivät absurdin huumorin turvalliseen perinneviihteeseen.[2] Tekijät pyrkivät ja pääsivät eroon suomalaisen sketsiperinteen helmasynnistä, alleviivaavasta huumorin selittelystä.[2] Velipuolikuu erottui muista sen aikaisista sketsisarjoista siten, että sketsit olivat usein lyhyitä ja erilaisia, kun taas muissa sarjoissa ne olivat yleensä liian pitkiä.[2]
Alkuvitsi
Jokaisen jakson alussa on useimmiten Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämä juonto, jossa hän kertoo alkuvitsin.[19]
Balle Ramstedts Pannkaka-show
Balle Ramstedt on ruotsinkielinen pelle-esiintyjä, joka kertoilee erilaisia puujalkavitsejä, ja haastattelee vieraita. Sketsit loppuvat lähinnä vieraan nöyryyttämiseen esimerkiksi piikillä takapuoleen tökkimällä tai heittämällä kakku naamaan. Petelius kertoo hahmon syntyneen riikinruotsalaisesta hokemasta ”God fredagafton mina damer och herrar”.[20]
Eestiläiset televisiomainokset
Virolaisia televisiomainoksia parodioivissa sketseissä Kari Heiskanen puhuu "itse keksittyä" viron kieltä, jossa mainostaa muun muuassa Raivola-rysäpöksyjä.[20]
Fakiiri Kronblom
1960-luvun lastenohjelmassa Sirkus Papukaija esiintyneestä Fakiiri Kronblomia parodioiva monologia sisältävä sketsi. Taikatemppu, josta Kronblom koettaa taikoa taskustaan punaisen neilikan, ei onnistu millään.[21] Sketsissä Kronblom hokee alkuperäisessäkin Sirkus Papukaija -ohjelmassa tunnettua hokemaa Suolaa, suolaa, enempi suolaa useaan otteeseen.[21]
Fylli-täti
Fylli-täti on parodia Kylli Kosken pitämistä satuohjelmista. Fylli piirtelee fläppitaululle tussilla, ja kertoilee samalla kaksimielistä tarinaa.[22]
Kaikkitietävä autonkorjaaja Toni Piirainen
Toni Piirainen on autonkorjaaja, jonka erikoispiirteenä on kaiken maailman asioiden tietäminen.[23] Hän on toiminut autonkorjaajan töiden lisäksi Eduskuntatalon talonmiehenä. Kyseiset sketsit olivat ensimmäisiä Kari Heiskasen kirjoittamia sketsejä.[23]
Pontsan perhe
Ensimmäisessä Pontsan perhe-sketsissä perhe ollaan viettämässä kahvihetkeä, kunnes perheen pojan Arvin vaimo pyytää miestään viemään laskiämpärin ulos mennessään.[20] Kommunikointi tuottaa ongelmia kahvipöydässä.[20] Keskustelun lopuksi vaimo päättää viedä ämpärin itse ulos.[20] Toisessa sketsissä selvitetään tilannetta, jossa Arvi on sekaantunut eläimeen, potsiin eli porsaaseen.[20] Samoja asioita harrastanee Arvin isäkin, joka koettaa puolustella poikansa harrastusta.[20]
Pääsiäishanukas
Sketsissä näytetään, miten muinaissuomalainen pääsiäisenä syötävä perinneruoka valmistetaan.[24]
Petelius ja Heiskanen saivat idean sketsin tekoon sarjan kuvausten lounastauolla. He päättivät valmistuttaa ”helvetinmoisen” taikinan, jonka sisään leivotaan ihminen. Heiskanen teki kuvauksissa kaikkensa saadakseen Peteliuksen nauramaan. Hän hetkuili hanuna vielä taikinan allakin, jotta Peteliuksen pokka pettäisi. Petelius on kertonut, että ruokalajin nimi juontui Ryhmäteatterin viljellystä sanaleikistä. Kari Heiskanen on todennut, että kyseinen sketsi on ollut hänen uransa näkyvin, selkein ja hienoin teos.[24]
Muita sarjan sketsejä
- Billy Parabellumin haastattelu ("Hirveetä kattoo")
- Erilaiset mäkihyppytyylit
- Fratellin veljekset
- Johannes Virolainen ja Veikko Vennamo
- Juha Mieto
- Kuitunen ja Piippo
- Kiinteistömyyjä
- Mikä Venytin (MTV:n kuuluttaja Mika Jenytinistä tehty parodia)
- Monitoimimies Ilpo
- Mummot
- Partiolaiset
- Papualaisooppera
- Pummi työelämässä
- Pölynimurikauppias
- Rippikoulussa
- Suomalaiset saunojat
- Suuri suomalainen
- Tietoiskut
- Todella pieleen mennyt nukketeatteriesitys
- Vitsejä kertovat tanssijat (parodia Ilkamat -ohjelmasta[7])
Remove ads
Sarjan musiikki
Sarjan jokaisessa jaksossa esitettiin Pirkka-Pekka Peteliuksen laulamana 1920- ja 1930-luvun haitarijatsisävelmiä, joihin Pedro Hietanen oli tehnyt uudet sovitukset.[2] Jokaisen jakson (lukuun ottamatta Raw War -erikoisohjelmaa) lopputekstien aikaan esitettiin kappale Muistan sua Elaine[2], joka muodostui Velipuolikuun tunnussävelmäksi.[25]
Sarjan kappaleet
Remove ads
Julkaisut
Vuonna 2003 Pan Vision julkaisi Velipuolikuu-sarjan alkuperäiset jaksot DVD:nä ja kahtena VHS-kasettina.[26]
Vuonna 2014 Docendo-kustantamo julkaisi sarjaan liittyvän kirjan Velipuolikuun vetovoima – Pääsiäishanukkaan valmistus ja muita sketsiohjeita, jonka on kirjoittanut sarjan ohjaaja Kyrönseppä. Kirja sisältää muun muassa sarjan sketsien käsikirjoituksia ja sarjan tekijöiden kommentteja.[27][25]
Velipuolikuu on ollut vuodesta 2020 lähtien osana suoratoistopalvelu Yle Areenan valikoimaa.[28]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads