Viisivuotissuunnitelma

Viisivuotissuunnitelma on termi, jota monet valtiososialistiset maat (Neuvostoliitto, Kiina, Jugoslavia, Saksan demokraattinen tasavalta, Romania) ja muun muassa Intia^[1], Pakistan, Nepal ja Korean demokraattinen kansantasavalta, Malesia, Argentiina, Saudi-Arabia, Iran ja Oman ovat käyttäneet tai käyttävät kansantalouden suunnitteluun.

Vanha traktori ja viisivuotissuunnitelmien kirjasarjaa ukrainalaisessa museossa.

Myös Euroopan unionissa tehdään edelleen viisivuotissuunnitelmia.^[2]

Viisivuotissuunnitelmat kuuluivat muun muassa Neuvostoliiton ja Saksan demokraattisen tasavallan hallinnoimismetodeihin. Suunnitelmissa asetettiin tavoitemäärät maataloudelle, teolliselle tuotannolle ja investoinneille, työllistämiselle, terveydenhuollolle, tietoliikenteelle jne. viiden vuoden jaksoiksi. Niitä on kritisoitu samoin perustein kuin suunnitelmataloutta yleisesti.

Neuvostoliiton viisivuotissuunnitelmat ja niiden voimassaoloajat

Neuvostoliiton ensimmäinen viisivuotissuunnitelma laadittiin Josif Stalinin määräyksestä ajalle 1928–1933. Tämän jälkeen aina Neuvosto­liiton hajoamiseen saakka uusi viisi­vuotis­suunnitelma tuli yleensä voimaan joka viides vuosi. Kolmatta viisi­vuotis­suunnitelmaa, joka koski aikaa 1938–1942, ei kuitenkaan voitu toteuttaa enää sen jälkeen, kun Saksa hyökkäsi Neuvosto­liittoon 1941. Tämän vuoksi neljäs viisi­vuotis­suunnitelma tuli voimaan vasta vuoden 1946 alussa.^[3]

Kuudes viisi­vuotis­suunnitelma laadittiin ajalle 1956–1960. Sitä ei kuitenkaan toteutettu enää vuoden 1957 jälkeen, koska käytettävissä ei ollut tarpeeksi resursseja. Sen tilalle laadittiin poikkeavasti seitsenvuotissuunnitelma ajalle 1959–1965. Kahdeksas suunnitelma tehtiin jälleen viideksi vuodeksi 1966–1970, ja tämän jälkeen uusi suunnitelma tuli voimaan jälleen joka viides vuosi. Viimeiseksi jäänyt, kahdestoista viisivuotissuunnitelma laadittiin vuosiksi 1986–1990.^[3]