Yksinhuoltaja

Yksinhuoltaja on perheen ainoa huoltaja.^[1] Huoltaja on lapsesta huolehtiva henkilö, joka on yleensä tämän vanhempi, mutta voi olla myös joku muu henkilö, jolle lapsen huolto on valtuutettu. Lapsen vanhempi ja huoltaja eivät siis tarkoita samaa asiaa. Huoltajalla on lain mukaan velvollisuus taata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksiöllisten tarpeiden, taitojen ja toivomusten mukaisesti. Huoltaja on vastuussa lapsen hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja huolenpidosta. Huoltaja päättää myös lapseen kohdistuvista yhteiskunnallisista toimista, kuten koulutuksesta, terveydenhoidosta, vakaumuksellisuudesta, nimen ja asuinpaikan vaihtamista koskevista seikoista sekä tiedonsaantioikeuksista.^[2] Yhteishuoltajuudessa molempien huoltajien on tehtävä päätökset yhdessä.

Tämä artikkeli kertoo lapsia yksin huoltavista henkilöistä. "Yksihuoltaja" on ollut myös Yhden Vanhemman Perheiden Liiton julkaiseman lehden nimi.

Yksinhuoltajaäiti kahden lapsensa kanssa.

Aikaisemmin aviottomat lapset ja avioerot ovat olleet tabuja ja niihin liittyi stigmaa. Yksinhuoltaja voi olla myös leski.

Suomessa

Suomessa avioerotilanteen käsittelyssä oikeudessa ei automaattisesti määrätä huoltajuutta pääasiallisesti vain toiselle vanhemmista, vaan vanhemmat toimivat yhteishuoltajina, joista toinen toimii lapsen lähivanhempana ja ensisijaisena hoitajana. Yksinhuoltajuus määräytyy tilanteessa, jossa toinen vanhemmista ei kykene toimimaan huoltajana tai yhteishuoltajana toisen huoltajan kanssa. Huoltajuus riitautetaan toisen tai molempien vanhempien toimesta, tai kunnan sosiaalitoimen taholta, ja päätetään oikeudessa.

Lapsen huollosta on säädetty laki "Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 8.4.1983/361", jossa käsitellään muun muassa huoltajan vastuita ja velvollisuuksia, yhteishuoltajuutta, olosuhteita, joissa huoltajuus voidaan määrätä vain toiselle lapsen vanhemmista tai joissa huoltajaksi voidaan määrätä joku muu, kuin lapsen vanhempi, sekä tapaamisoikeutta.

Lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua, jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta taikka jos lapsi ei pysyvästi asu vanhempiensa luona. Elatusavun määrä ja sen suorittamistapa vahvistetaan sopimuksella tai tuomiolla.

Perhe-väestön osuus, joissa on yksinhuoltajaäiti, oli vuonna 2019 noin 21,5 % kaikista perheistä.^[3] Perhe-väestön osuus, joissa on yksinhuoltajaisä, oli samana tarkasteluaikana noin 4,7 % kaikista perheistä.

Katso myös

• Ydinperhe