Yrjö V

Yrjö V (George Frederick Ernest Albert); (3. kesäkuuta 1865 – 20. tammikuuta 1936) oli Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningas, Intian keisari ja Britannian siirtomaiden valtionpäämies vuosina 1910–1936.^[1]

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaasta. Hannoverin kuninkaasta kerrotaan artikkelissa Yrjö V (Hannover).

Yrjö V
Yrjö V vuonna 1923
Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Intian keisari
Valtakausi	6. toukokuuta 1910 – 20. tammikuuta 1936
Kruunajaiset	22. kesäkuuta 1911
Edeltäjä	Edvard VII
Seuraaja	Edvard VIII
Syntynyt	3. kesäkuuta 1865 Marlborough House, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut	20. tammikuuta 1936 (70 vuotta) Sandringham House, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta
Hautapaikka	St. George's Chapel, Windsorin linna
Puoliso	Kuningatar Mary (vih. 1893)
Lapset	Edvard VIII Yrjö VI Prinsessa Mary Prinssi Henry Prinssi George Prinssi John
Koko nimi	George Frederick Ernest Albert
Suku	Windsor (vuodesta 1917) Saksi-Coburg-Gotha (vuoteen 1917)
Isä	Edvard VII
Äiti	Kuningatar Alexandra
Nimikirjoitus

Hän oli Saksi-Coburg-Gotha-suvun viimeinen brittiläinen monarkki, joka vaihtoi ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1917 saksalaisperäisen suvun nimen brittiläisemmäksi Windsoriksi.^[1]

Suku ja koulutus

Isoäitinsä kuningatar Viktorian hallituskaudella syntynyt Yrjö oli Walesin prinssi Albert Edwardin ja prinsessa Alexandran toiseksi vanhin poika ja kolmas Britannian valtaistuimen perimysjärjestyksessä isänsä ja vanhemman veljensä prinssi Albert Victorin jälkeen. Yrjö V muistutti ulkonäöltään paljon serkkuaan Venäjän keisari Nikolai II:ta.^[2]

Vuosina 1877–1892 Yrjö palveli kuninkaallisen laivaston palveluksessa, kunnes hänen vanhempi veljensä kuoli alkuvuodesta 1892. Se teki hänestä kruununperijän. Kuningatar Viktorian kuoltua vuonna 1901 Yrjön isästä tuli Britannian monarkki nimellä Edvard VII ja Yrjöstä tehtiin Walesin prinssi. Hänestä tuli kuningas isänsä kuoltua vuonna 1910.

Hallitsijana

Yrjön hallituskaudella nousi puheenaiheeksi sosialismi, kommunismi, fasismi, irlantilainen tasavaltalaisuus ja Intian itsenäisyysliike, jotka kaikki muuttivat radikaalisti Brittiläisen imperiumin poliittista maisemaa, joka itse saavutti alueellisen huippunsa 1920-luvun alussa. Ensimmäisen maailmansodan (1914–1918) seurauksena hänen serkkujensa Nikolai II:n ja Vilhelm II:n valtakunnat kaatuivat samalla kun Brittiläinen imperiumi laajeni. Vuonna 1917 Yrjö V vaihtoi kuninkaallisen perheen nimen Saksi-Coburg-Gothasta Windsoriksi, saksalaisvastaisen mielipiteen seurauksena.

Yrjö V aloitti vuonna 1932 nykyaikaan jatkuneen monarkin pitämän joulupäivän radiopuheen perinteen.^[3]

Yrjö kärsi terveysongelmista suuren osan loppuhallituskautensa ajan. Hänen kuoltuaan tammikuussa 1936 hänen seuraajakseen tuli hänen vanhin poikansa Edvard VIII. Edvard luopui kruunusta saman vuoden joulukuussa, ja hänen seuraajakseen tuli hänen nuorempi veljensä Albert, joka otti käyttöön hallitsijanimen Yrjö VI.

Kuninkaan suhde vanhimpaan poikaansa Edvardiin huononi ajan myötä. Vuonna 1935 Yrjö sanoi manasi Edvardin tulevaa lyhyttä valtakautta seuraavasti: "kun minä olen kuollut, poika turmelee itsensä 12 kuukaudessa [...] Rukoilen Jumalalta, ettei vanhin poikani koskaan mene naimisiin tai saa lapsia, ja ettei mikään tulee Bertien ja Lilibetin sekä valtaistuimen väliin".^[4][5]

Avioliitto ja jälkeläiset

Hän oli naimisissa vuodesta 1893 lähtien Mary Teckin kanssa, ja heille syntyi kuusi lasta.^[1]

Yrjö V:n kuudenneksi vanhin lapsi prinssi John oli ilmeisesti autistinen ja hän sai toistuvia epileptisiä kohtauksia, joista yhteen hän myös kuoli vain 13-vuotiaana.^[6]

Nimi	Syntyi	Kuoli	Puoliso
Kuningas Edvard VIII, myöhemmin Windsorin herttua	23. kesäkuuta 1894	28. toukokuuta 1972	Wallis Simpson (1896–1986); ei lapsia
Kuningas Yrjö VI	14. joulukuuta 1895	6. helmikuuta 1952	Lady Elizabeth Bowes-Lyon (1900–2002); kaksi lasta
Prinsessa Mary	25. huhtikuuta 1897	28. maaliskuuta 1965	Henry Lascelles, Harewoodin 6. jaarli (1882–1947); kaksi lasta
Prinssi Henry, Gloucesterin herttua	31. maaliskuuta 1900	10. kesäkuuta 1974	Lady Alice Montagu-Douglas-Scott (1901–2004); kaksi lasta
Prinssi George, Kentin herttua	20. joulukuuta 1902	25. elokuuta 1942	Prinsessa Marina (1906–1968); kolme lasta
Prinssi John	12. heinäkuuta 1905	18. tammikuuta 1919

Kunnianosoituksia

Brittiläiset

Hallitsijana Yrjö V oli seuraavien brittiläisten ritarikuntien suurmestari:

• Sukkanauharitarikunta (1884)
• Ohdakkeen ritarikunta (1893)
• Royal Victorian Order (1897)
• Pyhän Patrikin ritarikunta (1897)
• Pyhän Mikaelin ja Pyhän Yrjön ritarikunta (1901)
• Keisarillisen palveluksen ritarikunta (1903)
• Intian tähden ritarikunta (1905)
• Intian keisarikunnan ritarikunta (1905)
• Brittiläisen imperiumin ritarikunta (1917, perustaja)^[7]

Lähde:^[8]

Ulkomaalaiset

• Elefanttiritarikunnan ritari (Tanska, 1885)^[9]
• Kaarle III:n ritarikunnan suurristi (Espanja, 1888)^[10]
• Mustan kotkan ritarikunta ketjulla (Saksa)^[11]
• Punaisen kotkan ritarikunnan suurristi (Saksa)^[11]
• Württembergin kruunun ritarikunnan suurristi (Württemberg)^[12]
• Pyhimmän ilmoituksen ylin ritarikunnan ritari (Italia, 1892)^[13]
• Kultaisen taljan ritarikunnan ritari (Espanja, 1893)^[14]
• Pyhän Andreaksen ritarikunnan ritari (Venäjä, 1893)^[15]
• Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan ritari (Venäjä, 1893)^[15]
• Valkoisen kotkan ritarikunnan ritari (Venäjä, 1893)^[15]
• Pyhän Annan ritarikunnan 1. luokka (Venäjä, 1893)^[15]
• Pyhän Stanislauksen ritarikunnan 1. luokka (Venäjä, 1893)^[15]
• Chakri-dynastian ritarikunnan ritari (Siam, 1897)^[16]
• Hohenzollernin perheen ritarikunnan suurkomentaja (Preussi)^[1]
• Krysanteemiritarikunnan suurristi (Japani, 1911)^[17]
• Pyhän Tapanin ritarikunnan sduurristi (Itävalta-Unkari, 1902)^[18]
• Kunnialegioonan suurristi (Ranska, 1903)^[19]
• Serafiimiritarikunnan ritari (Ruotsi)^[8]
• Pyhän Olavin ritarikunta ketjulla (Norja, 1906)^[20]
• Osmanin ritarikunnan 1. luokka (Osmanien valtakunta)^[8]
• Muhammad Alin ritarikunta ketjulla (Egypti)^[21]
• Vapaudenristin 1. luokka sotilasjohtamisesta (Viro, 1929)^[22]
• Siirtomaaimperiumin ritarikunnan suurristi (Portugali, 1934)^[23]
• San Marinon ritarikunnan suurristi (San Marino)^[24]