Yule

Yule (engl.) on muinainen germaanien talvijuhla. Kuukalenterin vuoksi yulen paikka vaihteli joulukuun alusta tammikuun alkuun. Kristinuskon leviämisen myötä Yulen sisältö korvattiin kristillisellä sisällöllä, mutta juhlan nimi säilyi Yulesta suomennettuna jouluna.^[1][2] Myös suomen juhla-sana on samaa kantaa, joskin sen lainautumisreitti on erilainen ja lainautumisajankohta vanhempi kuin joulu-sanalla.^[3][4]

Yule
Aurinkoristi poltetaan Saksassa talvipäivänseisauksen aikoihin.
Merkitys	talvipäivänseisauksen juhla
Vietetään	20.–25. joulukuuta,
Järjestämistiheys	vuosittain
Infobox OK

Carl Larsson, Midvinterblot (Keskitalven uhri), 1915. Maalaus Ruotsin kansallismuseon portaikossa.

Yulea viettävät nykyisin monet uuspakanat ja wiccalaiset.^[5] Juhlan ajankohta on tällöin pohjoisella pallonpuoliskolla talvipäivänseisauksen mukaan noin 21. joulukuuta.^[1][6].

Yule ja joulu

Sanalla joulu tarkoitetaan nykyään yleensä kristillistä joulujuhlaa, aiemmin germaanista yule-juhlaa.

Englannin kielessä sanaa yule käytetään joskus nimityksen Christmas (”Kristusmessu”) rinnalla tai asemesta.^[7][2] Suomessa kaikki keskitalven juhlaperinteet ovat olleet joulu-nimellä.^[2] Suomen kielen sana joulu on skandinaavinen lainasana, joka juontuu keskitalven juhlan muinaisgermaanisesta nimestä.^[8][9]

Etymologia: esikristillinen yule

Sanaa yule käytettiin ennen kristinuskoa ensisijaisesti muinaisnorjassa, jossa se yhdistettiin muinaisnorjalaisiin jumaliin. Jumalten kuningas Odinilla oli lukemattomia nimiä, mukaan lukien Jólnir ("Yule yksi"). 1100-luvulla kootussa Ágrip-historiikissa jól-sanan tulkittiin tulevan Odinin Jólnir-nimestä, joka on läheistä sukua muinaisnorjan jólnar-sanalle, jumalten runolliselle nimitykselle. Muinaisnorjalaisessa runoudessa sanaa käytettiin "juhlan" synonyyminä, esimerkiksi hugins jól (→ 'korpin juhla').^[10]

Suomen kielen sanat joulu ja juhla ovat ruotsalaisia tai skandinaavisia lainasanoja.^[8] Sana joulu tulee alun perin ennen kristinuskoa vietetyn talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta yule-nimestä.^[9] Suomen kielen sana joulu on rautakautinen lainasana muinaisskandinaavisista kielistä noin 500–650-luvuilta^[11] ja samaa perua kuin norjan, tanskan ja ruotsin kielen jul ja viron jõulud. Muinaispohjoismainen sana joululle oli jól, mikä on käytössä vielä islannissa. Joidenkin kielentutkijoiden mukaan se tarkoitti käännöstä tai uudelleensyntymistä. Alun perin sana joulu on tarkoittanut keskitalven pakanallista juhlaa, ja sen kanssa samaa kantaa on jo aiemmin germaanisista kielistä suomen kieleen tullut sana juhla.^[12][13]

Luonnonuskontojen yule

Uuspakanat ja wiccat juhlivat yulea muun muassa polttamalla kynttilöitä ja muita tulia auringon paluun vertauskuvana. Kotia saatetaan koristella vihreillä koristeilla ja voidaan valmistaa yule-halko.^[1][2] Luonnonuskovien juhlatavat on muodostettu vanhoista perinteistä kullekin yksilölle sopivaksi. Jotkut wiccat viettävät yulea ja talvipäivänseisausta perhejuhlana, toiset taas pitävät sen uskonnollisena juhlana ja viettävät perhejuhlaa jouluaattona.^[2] Wiccalaisten vuodenkierron juhlamenojen tarkoituksena on auttaa ihmistä tuntemaan yhteyttä luonnon kiertokulkuun ja juhlistaa sen käännekohtia.^[14] Auringon kierron juhlia järjestetään myös kesäpäivänseisauksena, kevätpäiväntasauksena ja syyspäiväntasauksena.^[15][16]