E-duuri

Suomi

Substantiivi

E-duuri (5)

1. (musiikki) duurisävellaji, jossa on neljä juurisäveltä ylennettynä (F → F♯, C → C♯, G → G♯, D → D♯), rinnakkaissävellaji cis-molli, sävelet toonikasta subtoonikaan: e, fis, gis, a, h, cis, dis

   Kappale ”Basketcase” on sävelletty E-duuriin.

2. (musiikki) sointu, joka koostuu sävelistä e, gis, h

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	E-duuri	E-duurit
genetiivi	E-duurin	E-duurien (E-duurein)
partitiivi	E-duuria	E-duureja
akkusatiivi	E-duuri; E-duurin	E-duurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	E-duurissa	E-duureissa
elatiivi	E-duurista	E-duureista
illatiivi	E-duuriin	E-duureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	E-duurilla	E-duureilla
ablatiivi	E-duurilta	E-duureilta
allatiivi	E-duurille	E-duureille
muut sijamuodot
essiivi	E-duurina	E-duureina
translatiivi	E-duuriksi	E-duureiksi
abessiivi	E-duuritta	E-duureitta
instruktiivi	–	E-duurein
komitatiivi	–	E-duureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	E-duuri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. duurisävellaji

englanti: E major hollanti: E-majeur ruotsi: E-dur

saksa: E-Dur viro: E-duur