aarre

Katso artikkeli Aarre Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

aarre (48-K)

1. jokin erityisen arvokas tai kokoelma arvoesineitä tms.
2. hellittelynimi, kulta

   Hyvää huomenta, aarteeni!

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑːrːeˣ/, [ˈɑ̝ːrːe̞]
• tavutus: aar‧re

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aarre	aarteet
genetiivi	aarteen	aarteiden aarteitten
partitiivi	aarretta	aarteita
akkusatiivi	aarre; aarteen	aarteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	aarteessa	aarteissa
elatiivi	aarteesta	aarteista
illatiivi	aarteeseen	aarteisiin aarteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aarteella	aarteilla
ablatiivi	aarteelta	aarteilta
allatiivi	aarteelle	aarteille
muut sijamuodot
essiivi	aarteena	aarteina
translatiivi	aarteeksi	aarteiksi
abessiivi	aarteetta	aarteitta
instruktiivi	–	aartein
komitatiivi	–	aarteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	aartee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	aarret-

Käännökset

1. arvoesineet

bulgaria: съкровище n. englanti: treasure espanja: tesoro m. inarinsaame: aarni italia: tesoro m. japani: 宝 [takara], 宝物 [takaramono] kiina: 鉆 kreikka: θησαυρός latina: thesaurus m. portugali: tesouro m. puola: skarb m.

ranska: trésor m. ruotsi: skatt saksa: Schatz m. serbia: blago, благо n. thai: ทรัพย์สมบัติอันมีค่า tšekki: poklad turkki: define, hazine ukraina: скарб m., клад m. unkari: kincs venäjä: клад m.; (kalleus) сокровище n. viro: aare

2. hellittelynimi

Ks. kulta

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: aarteisto

Yhdyssanat

aarreaitta, aarrearkku, aarrehauta, aarrekammio, aarrekätkö, aarrelöytö, aarresaari, aarretuli, aarrevalkea, aarteenetsijä, aarteenetsintä, aarteenmetsästys, kansallisaarre, kulta-aarre, taideaarre

Aiheesta muualla

• aarre Kielitoimiston sanakirjassa