abnormius

Suomi

Substantiivi

abnormius (40)

1. abnormiteetti, poikkeavaisuus, viallisuus, sairaalloisuus

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑbnorˌmius/ tai /ˈɑbnormiu̯s/
• tavutus: ab‧nor‧mi‧us / ab‧nor‧mius

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	abnormius	abnormiudet
genetiivi	abnormiuden	abnormiuksien
partitiivi	abnormiutta	abnormiuksia
akkusatiivi	abnormius; abnormiuden	abnormiudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	abnormiudessa	abnormiuksissa
elatiivi	abnormiudesta	abnormiuksista
illatiivi	abnormiuteen	abnormiuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	abnormiudella	abnormiuksilla
ablatiivi	abnormiudelta	abnormiuksilta
allatiivi	abnormiudelle	abnormiuksille
muut sijamuodot
essiivi	abnormiutena	abnormiuksina
translatiivi	abnormiudeksi	abnormiuksiksi
abessiivi	abnormiudetta	abnormiuksitta
instruktiivi	–	abnormiuksin
komitatiivi	–	abnormiuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	abnormiude-
vahva vartalo	abnormiute-
konsonantti- vartalo	abnormiut-

Etymologia

• adjektiivi abnormi + johdin -us

Käännökset

1. abnormiteetti, poikkeavaisuus, viallisuus, sairaalloisuus

englanti: abnormality

Aiheesta muualla

• abnormius Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet

• Kotimaisten kielten keskuksen nykysuomen sanalista v. 1. (taivutustyyppi = 40)