ais

Suomi

Substantiivi

ais (5)

1. (musiikki) ylenetty a-sävel, enharmoninen sävelen b kanssa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ais	aisit
genetiivi	aisin	aisien (aisein)
partitiivi	aisia	aiseja
akkusatiivi	ais; aisin	aisit
sisäpaikallissijat
inessiivi	aisissa	aiseissa
elatiivi	aisista	aiseista
illatiivi	aisiin	aiseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aisilla	aiseilla
ablatiivi	aisilta	aiseilta
allatiivi	aisille	aiseille
muut sijamuodot
essiivi	aisina	aiseina
translatiivi	aisiksi	aiseiksi
abessiivi	aisitta	aiseitta
instruktiivi	–	aisein
komitatiivi	–	aiseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	aisi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Puhutussa kielessä sanaa taivutetaan usein kuten sanaa plus: "ais, aissan, aissaa, aissaan"

Ido

Substantiivi

ais

1. ais (korotettu a)