akusto

Suomi

Substantiivi

akusto (2)

1. toisiinsa kytketyistä akuista koostuva tasavirtalähde

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑkust̪o/
• tavutus: a‧kus‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	akusto	akustot
genetiivi	akuston	akustojen akustoiden akustoitten
partitiivi	akustoa	akustoita akustoja
akkusatiivi	akusto; akuston	akustot
sisäpaikallissijat
inessiivi	akustossa	akustoissa
elatiivi	akustosta	akustoista
illatiivi	akustoon	akustoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	akustolla	akustoilla
ablatiivi	akustolta	akustoilta
allatiivi	akustolle	akustoille
muut sijamuodot
essiivi	akustona	akustoina
translatiivi	akustoksi	akustoiksi
abessiivi	akustotta	akustoitta
instruktiivi	–	akustoin
komitatiivi	–	akustoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	akusto-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• substantiivi akku (heikko vartalo aku- ) + johdin -sto

Käännökset

1. toisiinsa kytketyistä akuista koostuva tasavirtalähde

englanti: battery pack

Aiheesta muualla

• akusto Kielitoimiston sanakirjassa