alaisuus

Suomi

Substantiivi

alaisuus (40)

1. se, että on alainen

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑlɑi̯suːs/
• tavutus: a‧lai‧suus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	alaisuus	alaisuudet
genetiivi	alaisuuden	alaisuuksien
partitiivi	alaisuutta	alaisuuksia
akkusatiivi	alaisuus; alaisuuden	alaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	alaisuudessa	alaisuuksissa
elatiivi	alaisuudesta	alaisuuksista
illatiivi	alaisuuteen	alaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	alaisuudella	alaisuuksilla
ablatiivi	alaisuudelta	alaisuuksilta
allatiivi	alaisuudelle	alaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	alaisuutena	alaisuuksina
translatiivi	alaisuudeksi	alaisuuksiksi
abessiivi	alaisuudetta	alaisuuksitta
instruktiivi	–	alaisuuksin
komitatiivi	–	alaisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	alaisuude-
vahva vartalo	alaisuute-
konsonantti- vartalo	alaisuut-

Etymologia

adjektiivi alainen (vokaalivartalo alaise- ) + johdin -uus

Käännökset

1. se, että on alainen

venäjä: подчинение

Aiheesta muualla

• alaisuus Kielitoimiston sanakirjassa