alien

Suomi

Substantiivi

alien (6)

1. (arkikieltä) muukalainen, avaruusolento

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	alien	alienit
genetiivi	alienin	alienien alieneiden alieneitten (alienein)
partitiivi	alienia, alieniä	alieneita, alieneitä alieneja, alienejä
akkusatiivi	alien; alienin	alienit
sisäpaikallissijat
inessiivi	alienissa, alienissä	alieneissa, alieneissä
elatiivi	alienista, alienistä	alieneista, alieneistä
illatiivi	alieniin	alieneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	alienilla, alienillä	alieneilla, alieneillä
ablatiivi	alienilta, alieniltä	alieneilta, alieneiltä
allatiivi	alienille	alieneille
muut sijamuodot
essiivi	alienina, alieninä	alieneina, alieneinä
translatiivi	alieniksi	alieneiksi
abessiivi	alienitta, alienittä	alieneitta, alieneittä
instruktiivi	–	alienein
komitatiivi	–	alieneine- + omistusliite

Aiheesta muualla

• alien Kielitoimiston sanakirjassa
• alien Suomen etymologisessa sanakirjassa

Englanti

Adjektiivi

alien

1. toisen, toisten, vieras
2. ulkomainen, ulkomaan, vierasmaalainen
3. vieras, asiaan kuulumaton

   ideas alien to our democracy

   Such behaviour is totally alien to our values.

Liittyvät sanat

• alienate

Substantiivi

alien (monikko aliens)

1. muukalainen, ulkomaalainen

   illegal alien – laiton maassa oleskelija, "paperiton"

2. (mytologia) ulkoavaruuden vieras, avaruusolento

   space alien

Liittyvät sanat

• alienable, inalienable