allikko

Suomi

Substantiivi

allikko (4-A)

1. lammikko
2. (geologia) avovetinen kohta keidassuolla

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑlːikːo/
• tavutus: al‧lik‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	allikko	allikot
genetiivi	allikon	allikoiden allikoitten allikkojen
partitiivi	allikkoa	allikkoja allikoita
akkusatiivi	allikko; allikon	allikot
sisäpaikallissijat
inessiivi	allikossa	allikoissa
elatiivi	allikosta	allikoista
illatiivi	allikkoon	allikkoihin allikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	allikolla	allikoilla
ablatiivi	allikolta	allikoilta
allatiivi	allikolle	allikoille
muut sijamuodot
essiivi	allikkona	allikkoina allikoina
translatiivi	allikoksi	allikoiksi
abessiivi	allikotta	allikoitta
instruktiivi	–	allikoin
komitatiivi	–	allikkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	alliko-
vahva vartalo	allikko-
konsonantti- vartalo	-

Idiomit

• joutua ojasta allikkoon
  1. joutua vaikeasta asemasta vielä vaikeampaan

Synonyymit

• lähteä sutta pakoon, tulla karhu vastaan

Aiheesta muualla

• allikko Kielitoimiston sanakirjassa
• allikko Tieteen termipankissa