allokointi

Suomi

Substantiivi

allokointi (5-J)

1. (taloustiede) allokoiminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑlːoˌkoi̯nt̪i/
• tavutus: al‧lo‧koin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	allokointi	allokoinnit
genetiivi	allokoinnin	allokointien (allokointein)
partitiivi	allokointia	allokointeja
akkusatiivi	allokointi; allokoinnin	allokoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	allokoinnissa	allokoinneissa
elatiivi	allokoinnista	allokoinneista
illatiivi	allokointiin	allokointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	allokoinnilla	allokoinneilla
ablatiivi	allokoinnilta	allokoinneilta
allatiivi	allokoinnille	allokoinneille
muut sijamuodot
essiivi	allokointina	allokointeina
translatiivi	allokoinniksi	allokoinneiksi
abessiivi	allokoinnitta	allokoinneitta
instruktiivi	–	allokoinnein
komitatiivi	–	allokointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	allokoinni-
vahva vartalo	allokointi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi allokoida (vartalo allokoi- ) + johdin -nti

Käännökset

1. allokoiminen

azeri: təxsis englanti: allocation

turkki: tahsis

Aiheesta muualla

• allokointi Kielitoimiston sanakirjassa
• allokointi Tieteen termipankissa