alttius

Suomi

Substantiivi

alttius (40)

1. piirre tai ominaisuus, taipumus, joka tekee herkäksi ja auliiksi johonkin suuntautumiseen tai tapaan toimia

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑlt̪ːius/ tai /ˈɑlt̪ːiu̯s/
• tavutus: alt‧ti‧us / alt‧tius

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	alttius	alttiudet
genetiivi	alttiuden	alttiuksien
partitiivi	alttiutta	alttiuksia
akkusatiivi	alttius; alttiuden	alttiudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	alttiudessa	alttiuksissa
elatiivi	alttiudesta	alttiuksista
illatiivi	alttiuteen	alttiuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	alttiudella	alttiuksilla
ablatiivi	alttiudelta	alttiuksilta
allatiivi	alttiudelle	alttiuksille
muut sijamuodot
essiivi	alttiutena	alttiuksina
translatiivi	alttiudeksi	alttiuksiksi
abessiivi	alttiudetta	alttiuksitta
instruktiivi	–	alttiuksin
komitatiivi	–	alttiuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	alttiude-
vahva vartalo	alttiute-
konsonantti- vartalo	alttiut-

Etymologia

• adjektiivi altis ((vahva) vokaalivartalo alttii- ) + johdin -us

Käännökset

1. piirre tai ominaisuus, herkäksi ja auliiksi johonkin suuntautumiseen tai tapaan toimia

englanti: receptivity

ruotsi: villighet

Liittyvät sanat

• altis
• herkkyys

Yhdyssanat

• tapaturma-alttius
• tautialttius

Aiheesta muualla

• alttius Kielitoimiston sanakirjassa
• alttius Tieteen termipankissa