altto

Katso artikkeli Altto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

altto (1-C) (monikko altot)

1. (musiikki) kuorossa toiseksi korkein ääniala tyypillisessä sopraano-altto-tenori-basso -osituksessa; sopraanoa matalampi ääni, jota laulavat matalaääniset naiset, pojat ja korkeaääniset miehet tai falsettilaulajat
2. (musiikki) eri soitinryhmissä äänialaltaan toiseksi korkein soitin

   alttoviulu

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑlt̪ːo/
• tavutus: alt‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	altto	altot
genetiivi	alton	alttojen
partitiivi	alttoa	alttoja
akkusatiivi	altto; alton	altot
sisäpaikallissijat
inessiivi	altossa	altoissa
elatiivi	altosta	altoista
illatiivi	alttoon	alttoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	altolla	altoilla
ablatiivi	altolta	altoilta
allatiivi	altolle	altoille
muut sijamuodot
essiivi	alttona	alttoina
translatiivi	altoksi	altoiksi
abessiivi	altotta	altoitta
instruktiivi	–	altoin
komitatiivi	–	alttoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	alto-
vahva vartalo	altto-
konsonantti- vartalo	-

Huomautukset

altto ei ole oopperassa käytettävä termi

Etymologia

latinan kielen altus (korkea); korkea suhteessa matalampaan tenoriääneen

Käännökset

1. ääniala

englanti: alto

ido: alto

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

alttoavain, alttohuilu, alttoklarinetti, alttolaulajatar, alttonokkahuilu, alttosaksofoni, alttotorvi, alttoviulu, alttoääni, kontra-altto, poika-altto

Aiheesta muualla

• altto Kielitoimiston sanakirjassa