alustus

Suomi

Substantiivi

alustus (39)

1. alustaminen
2. lyhyt johdatus aiheeseen (ennen varsinaista keskustelua)
3. (ohjelmointi) se, että alustetaan; alkuarvon antaminen muuttujalle tai alkuarvojen antaminen muuttujille

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑlust̪us/
• tavutus: a‧lus‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	alustus	alustukset
genetiivi	alustuksen	alustusten alustuksien
partitiivi	alustusta	alustuksia
akkusatiivi	alustus; alustuksen	alustukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	alustuksessa	alustuksissa
elatiivi	alustuksesta	alustuksista
illatiivi	alustukseen	alustuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	alustuksella	alustuksilla
ablatiivi	alustukselta	alustuksilta
allatiivi	alustukselle	alustuksille
muut sijamuodot
essiivi	alustuksena	alustuksina
translatiivi	alustukseksi	alustuksiksi
abessiivi	alustuksetta	alustuksitta
instruktiivi	–	alustuksin
komitatiivi	–	alustuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	alustukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	alustus-

Etymologia

• verbi alustaa + johdin -us

Käännökset

2. lyhyt johdatus aiheeseen

englanti: introduction

3. ohjelmointi

englanti: initialization

Aiheesta muualla

• alustus Kielitoimiston sanakirjassa