anastus

Suomi

Substantiivi

anastus (39)

1. anastaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑnɑst̪us/
• tavutus: a‧nas‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	anastus	anastukset
genetiivi	anastuksen	anastusten anastuksien
partitiivi	anastusta	anastuksia
akkusatiivi	anastus; anastuksen	anastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	anastuksessa	anastuksissa
elatiivi	anastuksesta	anastuksista
illatiivi	anastukseen	anastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	anastuksella	anastuksilla
ablatiivi	anastukselta	anastuksilta
allatiivi	anastukselle	anastuksille
muut sijamuodot
essiivi	anastuksena	anastuksina
translatiivi	anastukseksi	anastuksiksi
abessiivi	anastuksetta	anastuksitta
instruktiivi	–	anastuksin
komitatiivi	–	anastuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	anastukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	anastus-

Etymologia

• verbi anastaa + johdin -us

Käännökset

1. anastaminen

englanti: theft, appropriation

Aiheesta muualla

• anastus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 1055, 1063 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa