ankaruus

Suomi

Substantiivi

ankaruus (40)

1. se, että on ankara

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑŋkɑruːs/
• tavutus: an‧ka‧ruus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ankaruus	ankaruudet
genetiivi	ankaruuden	ankaruuksien
partitiivi	ankaruutta	ankaruuksia
akkusatiivi	ankaruus; ankaruuden	ankaruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ankaruudessa	ankaruuksissa
elatiivi	ankaruudesta	ankaruuksista
illatiivi	ankaruuteen	ankaruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ankaruudella	ankaruuksilla
ablatiivi	ankaruudelta	ankaruuksilta
allatiivi	ankaruudelle	ankaruuksille
muut sijamuodot
essiivi	ankaruutena	ankaruuksina
translatiivi	ankaruudeksi	ankaruuksiksi
abessiivi	ankaruudetta	ankaruuksitta
instruktiivi	–	ankaruuksin
komitatiivi	–	ankaruuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ankaruude-
vahva vartalo	ankaruute-
konsonantti- vartalo	ankaruut-

Etymologia

sanan ankara vartalosta ankar- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on ankara

ranska: sévérité f.

Aiheesta muualla

• ankaruus Kielitoimiston sanakirjassa